Lukutavastani , joka ”vertaileva” kuin myös ”kirjaimellinen”.
”Vertaileva” lukutapa ?
Kysymys on siitä, että annan Loogis-filosofisen tutkielman selittää Itseään. Vertaan samoja ”käsitteitä” / ”termejä” sisältäviä ”lauseita ”toisiinsa”” . Saan määritelmiä. Ja jos ”pykäliä” on mahdollista niin sanoakseni ”ketjuttaa” , niin parhaimmillaan tuloksena on tulkinnalle alttiita ”yhdistelmiä”. ( – Kun tässä vain avaan ”lukutapaani” , niin jokaista esimerkkinä käytettyä Wittgensteinin ”lausetta” / ”pykälää” en esitä. )
Esimerkiksi vertamalla ensin ”lauseita” (2.021) ja (3.203) ”olion” määritelmäksi tulee ”nimen merkitys”.
”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta”. (2.021 , 3.203)
( ”Ei rakennetta” , siis ”olioilla” ei enää (omia) ”rakennuspalikoitaan” . )
”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys”. (2.021 , 3.203)
Lopulta, ottaen huomioon vastaavan vertailun ”maailman” suhteen, päädyn siihen, että –
”Vain lauseen totuusargumenttien yhteydessä esiintyvät yksinkertaisesti, yksiselitteisesti merkitsevät nimet muodostavat kaikkien totuusargumenttien totuuden ja epätotuuden / maailman substanssin”.
Käytetyt / ketjutetut ”pykälät” ovat : (2.021 , 2.06 , 2.063 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.031 , 4.1 , 4.23 , 4.25 , 4.51 , 5.01) .
Kun sitten vertailee, ja katsoo ”maailman substanssin” →
”Oliot muodostavat maailman substanssin. .. ”. (2.021)
→ ! ”t e h t ä v ä ä” →
”Ellei maailmalla olisi substanssia, toisen lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta”. (2.0211 , alleviivaus jatkuu (2.0212) . Alleviivaukset ja lihavoinit minun. Kursiivit ovat Wittgensteinin. )
”Silloin olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta”. (2.0212)
→ n i i n s a a ” ”maailma substanssin” – ”substanssin” käsitteen – merkityksen ” Loogis-filosofisen tutkielman yhteydessä, kontekstissa : ” ”Lauseiden totuusargumenttien totuus tai epätotuus” olisi mahdoton, elleivät vain lauseen totuusargumenttien yhteydessä esiintyvät yksinkertaiset nimet yksiselitteisesti merkitse ” . – ”Merkitse” → ”M I T Ä” ? – M e r k i t s e → ole sen ilmaisuja ! , e t t ä ” ”lauseen totuusargumenttien totuus j a epätotuus” on m a h d o l l i n e n ” (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.318 , 4.01 , 4.031 , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01) .
Vastaava ”vertailu” olennaiselle ! ”tosiseikkojen logiikalle” käy ”tosiseikkojen” osalta niinkin lyhyesti kuin (3.12 , 3.14 , 4.0312 , 4.06) , ”logiikan” – ”maailman” / ”maailman substanssin” taustalla olevan logiikan – paljastuessa sitten korrespondenssiteoriaan (2.21 , 2.221 – 2.222 – 2.223 – 2.224 – 2.225 , 3.04 , 3.05 , 4.031) ja sen ”logiikkaan” (1 , 1.1 , 1.12 , 2.021 – 2.0211 – 2.0212 , 2.024 , 2.06 , 2.063 , 2.22 , 4.031 , ! 4.061) perustuvaksi.
Tässä (lyhyesti hahmotellussa) ”lukutavassa” ei liene mitään ihmeellistä. Etenkin, kun ymmärtämisen kohteena oleva teos on niin vaikeatajuinen kuin Wittgensteinin on. On ees – taas lukemattomia kertoja jo ”hiirenkorvalla” olevia sivuja vertaillen selattava, että ”tulkinta” saa sijansa ; löytää paikkansa.
Entä ”kirjaimellinen” lukutapa ?
”Vertaileva” lukutapani on jo oikeastaan kirjaimellista. – Se, että ”tosiseikka” merkitsee samaa kuin * ”lause projektiivisessa suhteessaan maailmaan” * (3.12 + 3.14) merkitsee , e t t ä * ”s e n” * voi laittaa ”pykälään” (4.0312) ”tosiseikan” tilalle. Ja k u n ottaa huomioon sitten edelleen ! ”pykälän” (4.06) →
”Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi. – Lause on lausemerkki projektiivisessa suhteessaan maailmaan”. (3.12 , alleviivaus jatkuu ”pykälässä” (3.14) . )
”Lausemerkissä sen elementit – sanat – suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (3.14)
”Lauseiden mahdollisuus perustuu periaatteeseen, että merkit edustavat olioita. Perusajatukseni on, että ”loogiset vakiot” eivät edusta mitään ; että mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa”. (4.0312)
”Vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia”. (4.06)
→ n i i n tulkinnan kompassi on asetettu (3.12 + 3.14 + 4.0312 + 4.06) totuus- ja todistusteoreettisesti a la Kurt Gödel / v. 1931 ja Alain Turing / v. 1936 : ” .. Perusajatukseni on .. että mikään ei voi edustaa ”v a i n lauseitten, jotka voivat olla tosia tai epätosia” l o g i i k k a a ” .
S I I S ( , lyhyesti / ! ytimekkäästi) : ”Mikään ei voi edustaa lauseitten, jotka voivat olla tosia tai epätosia logiikkaa. (3.12 + 3.14 + 4.0312 + 4.06)
”Mikään” ? – Mikään logiikan ”menetelmä” / ”algoritmi” . – Ja vielä voi täsmentää ”logiikkaa” → sanalla ”todistettavasti” (5 , 5.01) . (Katso Tieteen termipankista ”logiikan” määritelmä. ) – Kuin myös täsmentää, korostaa logiikkkaa ! tieteenä ”.. kaikkien l a u s e i d e n muodosta ..” (5.47) .
”Kirjaimellinen” lukutapa tulee parhaiten esille ”pykälässä” (2.014) –
”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden”. (2.014)
Mukaan lukien muut tämän oleellisen termin / verbin ”sisältää” sisältävät ”pykälät”. Ensin olin sananmukaisesti kysymysmerkkinä ”lauseen” (2.014) ja ”vastaavien” (2.203 , 3.02 , 4.125) kohdalla, kunnes korrespondenssiteoria ja sen ”logiikka” antoi avaimen ymmärtää, mitä ”pyrkimys sisältä päin / kielessä tehtävään ajattelumahdollisuuksien piirin rajaamiseen” (Esipuhe / (2.1 , 4.112 + 4.114) ) merkitsee : ”Luomme” ENSIN ”itsellemme tosiseikkojen → lauseiden, jotka voivat olla tosia tai epätosia → k u v i a .. kielessä .. sisältä päin” – ”totuuden” korrespondenssiteorian l o g i i k k a a n (2.203 , 3.02 , ! 4.061 , 4.125) perustuen – JA ! S I T T E N , korrespondenssiteorian ”logiikan” osoittaessa ”tien” , ratkaista kysymys ”ajattelumahdollisuuksien piirin rajaamisesta” → e d e l l e e n ”kielessä .. sisältä päin” . – Olin siis ”aimän käkenä” ennen kuin ! oivalsin korrespondenssiteorian olevan ”kuvateorian” taustalla ; Wittgensteinin ”pyrkimyksen” toteuttamisen olennaisena välineenä. – Esimerkiksi ”pykälällä” (2.014) on olennaisesti totuus- ja todistusteoreettinen, ! kirjaimellinen lukutapa. – Jos ja k u n on oltava niin, että →
”Kuva sisältää esittämänsä asiaintilan mahdollisuuden”. (2.06 , 2.11 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 4.01)
→ voidakseen olla todistettavasti ”tosi tai epätosi” → n i i n ”kuvan elementit” (2.14 , 3.14) – ”vain lauseyhteydessään merkitsevät nimet” (3.3) – ovat hyvä, ellei ohittamaton ”sisältämisen ! ”s u b j e k – t i”” (2.021 – 2.0211 – 2.0212) . – Ja ! ”se” , mitä (se, että) ”oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden” (2.014) merkitsee onkin sitten ”kuvateorian” ja Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312 , 4.128 , 6.4321) s e ! ”p i h v i” a la Kurt Gödel / v. 1931 ja Alain Turing / v. 1936 .
Eikä Wittgensteinin käsitys muutenkaan ”pöllömpi” ole! – Jos tunnen esimerkiksi nimen ”Suomi” merkityksen, niin kirjaimellisesti otettuna tunnen / nimi ”Suomi” (ikään kuin) ”sisältää” kaikki ”ne ”lauseet”” , joiden yhteydessä nimi ”Suomi” esiintyy, ja siten ”v a i n lauseyhteydessään” merkitsee. Riippumatta ”lauseiden ”totuudesta tai epätotuudesta”” (2.024 , 4.061) . Ei ihan pieni ”kirjasto” , vaikka ”Suomi ”merkitykset”” kattaisivat vain itsenäisyyden ajan ! ”sekunti sekunnilta”.
Ja, ettei unohtuisi, niin ”vertailevasta” kuin myös ”kirjaimellisesta” lukutavasta seuraa mahdollisuus antaa Wittgensteinin ”mystiikalle” (6.44 , 6.45 , 6.522) selkeä, ja kirjaimellinen totuus- ja todistusteoreettinen ”merkitys” : Se, että voidaan osoittaa ”.. e t t ä maailma on” , on ”todellisuuden kuvien ”e i – johdettavuuden”” , siis Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312) korollaari.
Wittgensteinin ”mystiikka” ei ole mitään ”hymistelyä” , vaan korrespondenssiteorian ”logiikkaan” perustuva ”tosiasia” , ja vahva puolto ”(ontologisen) realismin” teesille.