Mene aluksi suoraan asiaan, ((6.44 , 6.45 , 6.522) / 1.1 , 2.06 , 2.063 , 2.141 , 3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 5 , 5.01). Sitten lyhyesti* taustaa, Wittgensteinin pyrkimys. Tätä syytä myös lyhentää, poistaa kokonaisia kappaleita, koska liikaa* aikaisemman kertausta.

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”. (6.44 , 6.45 , 6.522)

”Maailman näkeminen sub specie aeterni on sen näkemistä – rajattuna – kokonaisuutena. Maailman tunteminen rajatuksi kokonaisuudeksi on mystinen tunne”. (6.44 , 6.45 , 6.522)

”On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä”. (6.44 , 6.45 , 6.522)

Wittgensteinin mystiikankin voi ymmärtää, selittää korrespondenssiteorian logiikan näkökulmasta. Hä-nen esipuheessa ja pykälissä (4.112 , 4.114) esittämänsä kirjan tavoitteen, rajata niiden lauseiden kokonai-suus, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen (2.06 , 3 , 4 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 5 , 5.01), näkökulmasta, jonka toteuttamis(yrityks)en menetelmä korrespondenssiteoria on. – Ei niinkään ”meta-fyysisen subjektin” (5.632 , 5.641) näkökulmasta.

Katso alempana olevaa kuvaa, se havainnollistaa totuusteorian näkökulmaa.

Se ”maailma”, mistä Wittgenstein puhuu, on ”tosiseikkojen” maailma; korrespondenssiteorian logiikan* ”avaruuteen” sijoittuvien, totuutensa tai epätotuutensa todistettavuuden suhteen, oikein muodostettu-jen lauseiden kokonaisuuden ”maailma” (1.1 , 1.12 , 1.13 , 2.024* , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 3.12 + 3.14 , 4.001 , 4.01 , 4.031 , 4.0311 , 4.06 , 4.061* , 4.1 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01).

”Maailman” (6.44 , 6.45) voi siis korvata korrespondenssiteorian logiikan ”avaruuteen sijoittuvien tosi-seikkojen” (1.13), so. niiden lauseiden, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen (1.1 , 2.06 , 2.063 , 2.141 , 3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 5 , 5.01), kokonaisuudella.

Tähän ! (se) metakielen oleellinen näkökulma, merkitys. Toisin sanoen se, että u-kieleen sovelletaan ”totuuden” korrespondenssiteoriaa totuutensa tai epätotuutensa todistettavuuden suhteen, oikein muodostettujen lauseiden muodostamiseksi.

Wittgensteinin pyrkimys rajata korrespondenssiteorian perusteella loogisesti oikein muodostetut, to-distettavasti todet tai epätodet, lauseet edellyttää ensin analyysin siitä, miten lauseilla on todellisuuteen sellainen suhde, että sen, mitä lauseet esittävät, ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (2.221 , 4.01 , 4.031 + 4.0311), yhtäpitävvyys tai yhtäpitävyyden puute voidaan näyttää toteen, todistaa. Tämän (oikein muo-dostettujen) lauseiden, niiden totuuden tai epätotuuden todistamisen mahdollisuuden kannalta, välttä-mättömän ”.. todellisuuden .. loogisen muodon ..” (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.222 , 4,12) Wittgenstein paitsi osoittaa, niin osoittaa sisältyvän (oikein muodostettuihin) lauseisiin ! itseensä (2.014 , 2.021 , 2.06 , 2.1 , 2.11* , 2.201 , 2.202 , 2.203* , 3.02* , 3.13 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.332* , 3.333* , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01).

Tämä (oikein muodostettuihin) lauseisiin sisältyvä ”.. todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, so. todellisuuden muoto” (2.06 , 2.18), lauseen todistettavissa olevan totuuden tai epätotuuden ehto (4.06 , 4.1 , 4.25 , 5 , 5.01), on se, mitä ”.. ei voi sanoa .. ilmaista .. se on mystistä” (4.12 , 4.121 , 4.1212 + 6.552).

Alla olevassa kuvassa se ”.. mitä ei voi ilmaista .. osoittaa ..” (4.1212 + 6.552) – kuvan alue CB – että ”.. maailma .. on” (6.44).

Kuva havainnollistaa sitä, miten u-kielessä, so. CA, voidaan esittää ”sisältä päin” (4.114) korrespondens-siteorian perusteella oikein muodostettu ”kieli”, so. BA, joka sitten – ollakseen ristiriidaton – osoittaa ul-kopuolellaan, alue CB, oleviin ! välttämättä ”tosiin” lauseisiin. Ne edustavat toisten lauseitten (3.4 , 3.41 , 3.411 , 4.0641) epätotuuden mahdollisuutta.

Alla olevat kaksi kappaletta pois.

Oikein muodostettuihin lauseisiin sisältyvä ”.. lauseen .. merkityssisällön muoto ..” (2.17 , 2.18 , 2.21 , 3.13 , 4.01) merkitsee – ja on edellytys* sille – että lauseen totuus tai epätotuus on (todistettavasti) mahdolli-nen, so. että on mahdollista todistaa lauseen ”jo” esittämän ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (2.221 , 4.031 + 4.0311 , 4.064) vastaavuus tai vastaamattomuus todellisuuden kanssa (2.222 , 2.223), ja ! s i k s i* ”.. Lauseeseen ei siis vielä sisälly lauseen merkityssisältöä ..” (3.13 , 4.2) ; sitä, e t t ä ! lause ! voidaan to-distaa sisältämänsä ”.. argumenttinsa peruskuvan ..” suhteen, so. totuusargumenttiensa ”.. totuusmah-dollisuuksien suhteen” (ilmaistuna). (2.06 , 2.11* , 2.203* , 3.02* , 3.318 , 3.332* , 3.333* , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4* , 4.41 , 4.431* , 5 , 5.01). Lauseisiin sisältyvä ”.. lauseen .. merkityssisällön muoto ..” (3.13) ei ole, ei voi olla kuin algoritmi, joka toteuttaa lauseitten ! kaikki totuusarvot totuusargumenttiensa ”.. totuusmahdol-lisuuksien suhteen” (4.4 , 5 , 5.01). – Siten, vaikka olisikin mahdollista onnistua siinä mihin Wittgenstein pyrkii (mikä ei siis ole mahdollista) niin kyse olisi vain ”loogisista muodoista”*, ei vielä siitä mitä vallitse-via ja vallitsematta olevia ”asiaintiloja” (2.06) ne* esittävät (3.13 , 3.318 , 3.33).

Sen, mitä (oikein muodostettuihin) lauseisiin (4.01) sisältyy – mitä ”.. lauseen .. merkityssisällön muoto..” (3.13) merkitsee – voi selvästi lukea vertaamalla pelkästään pykäliä (2.06 , 2.11 , 2.203 , 3.02 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5.01). Lauseesssa 4.2 oleva ilmaisu ”.. niiden mahdollisuuksien suhteen ..” viittaakin ni-menomaan ”niihin mahdollisuuksiin”, jotka ”todellisuuden kuviin” sisältyvät.

Se, että korrespondenssiteorian perusteella loogisesti oikein muodostettuihin lauseisiin sisältyy lausei-den sekä ”totuuden” että ”epätotuuden” – lauseiden totuusargumenttien sekä ”totuuden” että ”epäto-tuuden” – mahdollisuus, esittää sen ”.. miten maailma on ..” (6.44), korrespondenssiteorian perusteella pätevässä u-kielessä esitettynä. Wittgenstein esittää kielen / u–kielen ja todellisuuden oikein muodos-tetun, kaikkien u-kielessä muodostettavissa olevien (väite)lauseiden totuuden tai epätotuuden todistet-tavuuden kannalta, suhteen ! u-kielessä itsessään ”.. sisältä päin ..” (4.114) ; täydellisesti (4.023 , 5.4711). Wittgensteinin pyrkimys ”.. rajata ajatukset ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114 , alleviivaus minun.)), niiden (väite)-lauseiden kokonaisuus, jotka ovat todistettavasti tosia tai epätosia, edellyttää u-kielen ja todellisuuden (välisen) suhteen täydellistä kuvausta.

Todistusteoreettisesti, korrespondenssiteorian perusteella, oikein muodostettu u-kieli sisältää ! k a i k- k i e n (4.023 , 5.4711) ”todeksi ja epätodeksi” todistettavissa olevat lauseiden (2.06 , 2.1 , 2.11* , 2.203* , 3.02* , 4.01 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5.01) ilmaisemismahdollisuuden. (3.13) – Tämä (edellä sanottu) ”.. kaiken kuvauksen olemuksen .. maailman olemuksen ..” (4.023 , 4.06 , 5.4711 , 6.44) ilmaisu ei ole tie-tenkään ”mystistä”, koska se korrespondenssiteorian logiikan (selkeää) ilmausta.

Sen sijaan korrespondenssiteorian logiikan osoittama maailman olemassaolo / (ontologinen) realismi on se, mikä on Wittgensteinin mukaan ”mystistä”. Korrespondenssiteoria osoittaa ! itse oman pätevyy-tensä – logiikkansa pakottamana – osoittamalla epäsuoraan todellisuuden olemassaolon. Korrespon-denssiteoria on (ontologisen) realismin totuusteoria, ja edellyttää siten mielestä, kielestä riippumatto-man todellisuuden, maailman olemassolon,

Se, mikä Wittgensteinin mielestä ”mystistä” syntyy siitä, että VAIKKA u-kielen sisältämää ! k a i k k i e n (4.023 , 5.4711) ”todeksi ja epätodeksi” todistettavissa olevien lauseiden (2.06 , 2.1 , 2.11* , 2.203* , 3.02* , 4.01 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5.01) ilmaisemis m a h d o l l is u u t t a (3.13) ei voi toteuttaa, so. ”.. lau-seen .. merkityssisällön muoto ..” (3.13) ei ole algoritmi / ! (3.332 , 3.333), N I I N ! u-kielessä on oltava .. j o ”tosia” – kuitenkin vielä ilmaisemattomia, todistamattomia – lauseita. Nämä korrespondenssiteori-an ristiriidattomuuden kannalta välttämättömat, välttämättä ””todet” – vaan – vielä – sanomattomat – todistamattomat – lauseet” osoittavat epäsuoraan, että ”.. maailma .. on” (6.44).

Sitä, mikä – e t t ä ” .. maailma .. on” (6.44, alleviivaus ja painotus minun.) – on mystistä, havainnollistaa alle oleva kuva. Kuva esittää, miten ja ! vain miten korrespondenssiteorian perusteella, oikein muodos-tettu u-kieli, kuvassa CA, voi sisältää kaikki ”todeksi ja epätodeksi” todistettavissa olevat lauseet, kuvan BA. – Kuva havainnollistaa miten ja vain miten u-kielessä ”.. sisältä päin ..” (4.114), u-kielessä ! itsessään ! korrespondenssiteoreettisesti (kehäpäätelmään ajautumatta) määritellyn todellisuuden suhteen, tehtä-vä ”.. kaiken kuvauksen olemuksen .. maailman olemuksen ..” (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 4.023 , 4.06 , 5.4711 , 6.44) ilmaisu on ristiriidattomasti mahdollinen / kuvan alue CB.

Alue, johon kuuluvat – ”epätosien” lauseiden mahdollisuutta edustavat – välttämättä ! ”todet”, kuitenkin vielä u-kielessä ilmaisemattonat, sanomattomat ; ja siten vielä (tietenkin) todistamattomat(kin) lauseet. Alueen CB ”todet” lauseet edustavat todellisuutta, sitä todellisuutta”, mikä tekee (kussakin tapauksessa) ko. lauseen ”epätotuuden” mahdolliseksi. Lauseen (kontingentti) ”epätotuushan” on mahdollinen jos ja vain jos todellisuudessa on ”jotakin”, minkä kanssa lauseen ”esittämä” ei pidä yhtä (2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031 , 4.0311) ; ja siis minkä kanssa jonkin toisen lauseen ”esittämä” pitää yhtä. Ristiriidattomuuden ta-kia on selvää, ettei ”epätotta” lausetta* ja sen* mahdollisuuden edellyttämää toista ”totta” lausetta ole mahdollista sanoa samassa yhteydessä, vaan (ollakseen mahdollinen) ”epätosi” lause, totuutensa kiel-tomerkillä ”ei” itse ”.. Kieltävä lause määrittää toisen loogisen paikan kuin kielletty lause .. kielletyn lau-seen u l k o puolella ..” (3.4 , 3,41 , 3,411 , 4.064 , 4.0641, alleviivaus, painotus ja v ä l i lyönnit minun.). – ”Ulkopuolella” juuri ! siksi, että ”toisen loogisen paikan” t o t u u s arvo on ”tosi”.

Siis nuoli alueen BA ”epätodesta” alueen CB ”totuuksiin”. – Jos ja vain jos CB, niin BA / CA sis. BA. Siten se ”.. miten maailma on ..” (6.44) edellyttää, e t t ä ” .. maailma .. on” (5.552 , 5.5521 , 6.44, alleviivaus ja painotus minun.).

Wittgensteinin mystiikassa on kaksi – (alla olevat) A. ja B. – olennaista piirrettä.

Ensinnäkin sen, että maailma voidaan esittää täydellisesti u-kieleen sisältyvänä, totuus- ja todistusteo-reettisesti pätevien lauseiden, ”todellisuuden kuvien” (4.06 , 5 , 5.01), kokonaisuutena, Wittgenstein nä-kee ”mystisenä” (6.45). Miksi ? – Ei siksi, että maailma ”.. miten .. se on” (6.44) voidaan esittää u-kieleen sisältyvänä, vaan siksi, että ! u-kieleen sisältymisestä ! h u o l i m a t t a ! maailma(n olemist)a ”.. ei voi ilmaista ..” (6.44 , 6.552, alleviivaus ja painotus minun.), maailmaa u-kielessä edustavien totuus- ja to-distusteoreettisesti pätevien lauseiden kokonaisuuden ilmaisuna.

Wittgensteinin ”.. mystinen tunne” (6.45) on hyvin ymmärrettävissä. Jo se, että korrespondenssiteorian mukaan oikein muodostettu kieli sisältää loogisella välttämättömyydellä (6.375) periaatteessa kaikki to-deksi tai epätodeksi todistettavissa olevat lauseet, siis lauseet jotka esittävät kaikki ! maailmankaikkeu-den* – ajast’ aikaan ”.. sub specie aeterni ..” (6.45) sen* synnystä hamaan loppuunsa (mahdolliseen lo-puttomuuteensa) saakka – mahdolliset ”tosiseikat” (1.13 , 2.06 , 2,063 , 3.42), voi herättää ! kenessä ta-hansa ”mystistä tunnetta”. Puhumattakaan siitä, A. että tätä u-kielessä esitettävissä olevaa oikein muo-dostettujen lauseiden kokonaisuutta ei voi kuitenkaan ilmaista, ja sitten B. etenkin, e t t ä ! j u u r i ”to-dellisuuden kuvien” kokonaisuuden .. ILMAISEMATTOMUUS, SANOMATTOMUUS . . ! O S O I T T A A , E T T Ä ”.. MAAILMA .. ON” (6.44).

Se, että u-kielessä esitettävissä olevaa, u-kieleen sisältyvää, oikein muodostettujen lauseiden kokonai-suutta ei voi ilmaista, johtuu (kuten kuva havainnollistaa) siitä, että totuutensa tai epätotuutensa mah-dollisuuden suhteen kontingenttien, positiivisten lauseiden ”epätotuuden” ristiriidattomuus edellyttää lauseiden osoittavan ulkopuolellaan oleviin toisiin – välttämättä tosiin – lauseisiin. Ne edustavat ”epä-tosien” lauseiden mahdollisuutta esittämällä, kussakin ”epätotuuden” tapauksessa, ”.. sen ja sen .. yk-sityisen asiaintilan .. vallitsemista” (2.06 + 4.031 + 4.0311), so. ”positiivisen tosiseikan”, minkä kanssa se mitä ”epätosi” lause esittää (4.031 + 4.0311) ei pidä yhtä ; mikä yhtäpitämättömyys tekee lauseen ”epä-totuuden” (2.06 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031 , 4.0311). – Ellei ”epätosien” lauseiden mahdollisuutta edustavia toisia ”tosia” lauseita olisi (olemassa), lauseiden ”epätotuus” olisi mahdotonta. Toisin sanoen joko olisi (olemassa) vain välttämättömiä ”totuuksia” tai lauseiden ”epätotuuden” looginen mahdotto-muus merkitseekin, että ”epätotta” .. onkin ! ”totta”. – Molemmissa tapauksissa korrespondenssiteoria , kuin myös siinä tapauksessa, että ”epätosien” lauseiden* ja niitä* edustavien (korvaavien) ”tosien” lau-seiden kokonaisuus olisi mahdollista luetella (4.128).

”.. Maailman tunteminen rajatuksi kokonaisuudeksi ..” (6.44 , 6.45 , 6.522) merkitsee korrespondenssi-teorian logiikan näkökulmasta – siis myös Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312 , 4.128 , 6.4321) il-maisuna – sitä, että u-kieleen sisältyvää, oikein muodostettujen lauseiden kokonaisuutta ei ole mah-dollista ratkaista, johtaa : U-kieleen sisältyvä totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä ”kieli” osoittaa ! ulkopuolelleen ! takaisin u-kieleen, jossa ”vailla lukua olevat” (4.128) välttämättä todet, vaan ! (vielä) todistumattomat, toiset lauseet ovat ! .. odottamassa ilmaisemistaan.

U-kielessä, korrespondenssiteorian logiikkaa soveltaen, tehtävissä oleva pätevien lauseiden kokonai-suus – kokonaisuuden kaava – on (korrespondenssiteorian) logiikan murtamaton ”Graalin malja”. Se-hän olisi, avautuessaan, ”Pandoran lipas”.

Tämä, minulle Tractatuksen päätulos, on muutettavat muuttaen mielestäni (ainakin) sama(nsuuntainen) kuin Kurt Gödelin epätäydellisyysteoreemojen ”ehtymättömyys”-tulkinta, matemaattisten ”totuuksien” (todistamisen) suhteen –

”.. Gödelin lauseet voidaan nähdä positiivisena tuloksena, joka korostaa matematiikan kehittämisen lo-putonta luonnetta – aritmeettinen järjestelmä ei tule koskaan valmiiksi. Tämä ikuinen epätäydellisyys pitää matematiikan hyvässä mielessä inhimillisenä” (Tony Rosqvist, Gödel – aksiomaattisen aritme-tiikan kaataja? , Arkhimedes 1-2 / 2014, s. 30.).

”Totuuden” korrespondenssiteoria toteuttaa siten, itse asiassa, ! itse ristiriidattomuutensa, jonka voi sanoa .. muttei todistaa. Korrespondenssiteorian logiikasta seuraa (myös), että Wittgensteinin esipu-heessa ja pykälissä (4.112 , 4.114) esittämää tavoitteen ! ”.. kysymystäkään ei voi .. asettaa ..” (6.5), kun kerran (totuusteorian logiikan osoittamalle) totuus- ja todistusteoreettisesti pätevälle ”kielelle” ei ole ratkaisua (6.4321). Korrespondenssiteorian logiikka (ikäänkuin) pyyhkii yli itseään koskevan kysymyk-sen ; aina kun, nyt ja aina, sitä kysytään, itse kysymys osoittaa ulkopuolelleen. Siten (itse asiassa) mi-tään u-kieleen sisältyvää totuus- ja todistusteoreettisesti oikein muodostettujen lauseiden kokonai-suutta, CA sis. BA, ! ei ole(kaan olemassa) ! kun kerran BA osoittaa ! u l k o puolelleen ; ”kokonaisuu-den” rajat murtaen. Siihen, että (missä tahansa) kielessä voidaan muodostaa kaikki korrespondenssi-teorian perusteella todistusteoreettisesti oikein muodostetut lauseet riittää oletus u-kielestä* ja kor-respondenssiteorian valitseminen siihen sovellettavaksi totuusteoriaksi. – Vain oletus u-kielestä* ja korrespondenssiteorian valitseminen siihen* sovellettavaksi totuusteoriaksi on riittävä osoittamaan sekä (5.4732 , 5.4733 , 5.5563) että ! 6.51. Se, mitä korrespondenssiteorian, sen logiikan soveltaminen käytännössa merkitsee, on luonnontieteen jatkuvasti edistyvillä menetelmilla saavutettavat ”tosisei-kat” / ”totuudet” (6.53) ; ehkä loputtomassa ”maailmaa” rakentavassa palapelissä.

Entä jos, kuitenkin, korrespondenssiteorian logiikan perusteella todeksi tai epätodeksi todistettavissa olevien lauseiden kokonaisuuden kaava voidaan murtaa, logiikan ”Graalin malja” avata. Mitä tämä ole-tus merkitsisi, ja edellyttäisi? Se merkitsisi 1. kaikkien ”tosien” positiivisten (kontingenttien) lauseiden muodostamien lauseiden – lause-ryhmien* (4.46) – ilmaisemista, jotka* 2. p o i s sulkevat toisensa*, siis toistensa* ilmaisemisen. – Miksi ko. lause-ryhmät* poissulkevat toistensa sanomisen ? – Lause-ryhmät* edustavat toistensa*, toiset lause-ryhmät muodostavien lauseiden, ”e p ä totuutta”. 1. ja 2. johtuu siitä, että JOS kaikki korrespondenssiteorian logiikan perusteella todeksi tai epätodeksi todis-tettavissa olevat (kontingentit) lauseet voidaan ilmaista, NIIN ! (tietenkin) alueen BA ! ”epätotuudet” osoittavat alueen CB ! ”totuuksiin” ; k a i k k i ”epätotuudet”* on korvattu ”niitä”*, ”niiden”* mahdol-lisuutta, e d u s t a v i l l a ”totuuksilla”. – SITEN LOGIIKAN ”GRAALIN MALJAN” AVAAMINEN ! EDEL-LYTTÄÄ ”.. ETUKÄTEEN .. YHDELLÄ KERTAA ..” (5.47) LOGIIKAN MENETELMÄÄ ILMAISEMAAN, LUET-TELEMAAN ! / KAIKKI TOISENSA ! P O I S SULKEVAT LAUSE-RYHMÄT / ! – M I T E N / T Ä M Ä / IL-MAISEMINEN, LUETTELEMINEN , ON MAHDOLLISTA SUORITTAA ? – TOISENSA .. ! P O I S SULKE-VIEN LAUSE-RYHMIEN ILMAISEMINEN ! ”.. Y H D E L L Ä KERTAA ..” (5.47) ! – Vrt. P vs. NP kysymys.

Toinen ”entä jos”-kysymys koskee sitä (mahdollista) näkemystä, että Tractatus päätyykin ! kehäpäätel-mään. – Takaisin korrespondenssiteorian logiikan lähtökohtana olevan u-kielen lauseiden totuuden tai epätotuuden todistettavuuteen. Vastaus siihen, että Tractatus päätyy takaisin u-kieleen on ”Kyllä”. Sen sijaan vastaus siihen, että u-kieleen ”takaisin päätyminen” olisi kehäpäätelmä, on ! (jyrkkä) ”EI”. Syystä, että BA osoittaa ! u l k o puolelleen CB ; todistettavasti ”tosien” toisten lauseiden välttämättömään, ja välttämättä e i–johdettavaan olemassaoloon.

Wittgensteinin ”mystiikka” ei siis ”metafyysisen subjektin” (5.641) näkökulmasta. (Lue Sami Pihlströmin artikkeli Wittgensteinin mystiikasta / N & N-lehti, ja ehkä kommentit.).