Tractatus ”ABC ..” – kirja

–     erään tulkinnan Aapinen

Lyhyemmin !

Loogis-filosofisen tutkielman  lauseiden, myös esipuheen, alleviivaukset ja painotukset sekä  v ä l i – lyönnit minun. Kursiivit Wittgensteinin. Tractatuksen  ”pykäliin” viittaan luonnollisesti  numeroillaan.

A .     Esipuhe / (4.112 , 4.114) .

”.. Kirja käsittelee filosofian ongelmia ja luullakseni osoittaa, että näiden ongelmien kysymyksenasettelu perustuu kielemme logiikan väärinkäsittämiseen. Kirjan koko sisällön voisi ehkä tiivistää seuraaviin sanoihin :  Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Siten kirja pyrkii vetämään rajan ajattelulle tai pikemminkin  –  ei ajattelulle, vaan ajatusten ilmaisemiselle. Vetääksemme ajattelulle rajan, meidän olisi näet voitava ajatella tämän rajan molemmat puolet (joten meidän olisi voitava ajatella, mitä ei voida ajatella). Raja voidaan sen tähden vetää vain kielessä, ja mikä jää rajan tuolle puolen tulee olemaan yksinkertaisesti mielettömyyttä. ..”. (Esipuheesta)

Wittgenstein siis ”pyrkii vetämään rajan .. ajatusten ilmaisemiselle .. kielessä” / ”sisältä päin” (4.112 , 4.114) .

Filosofian päämääränä on ajatusten looginen selventäminen. Filosofia ei ole mikään oppi, vaan tietynlaista toimintaa. Filosofinen teos koostuu olennaisesti selvennyksistä. Filosofian tuloksena eivät ole ”filosofiset lauseet” , vaan lauseiden selventyminen. Filosofian tulee selventää ja tarkasti rajata ajatukset, jotka muuten ovat ikään kuin sameita ja hämäriä”. (4.112 , painotetun alleviivaus jatkuu (4.114) )

”Sen tulee rajata ajateltavissa oleva ja samalla se, mitä ei voida ajatella. Sen tulee rajata ajattelumahdottomuudet sisältä päin rajaamalla ajattelumahdollisuuksien piiri”. (4.114)

Kun Wittgenstein esipuheen lopussa väittää yks’ kantaan kirjansa ”ratkaisseen filosofian ongelmat lopullisesti” , vaikka heti perään, viimeiseksi vähättelee saavutustaan , niin hän on (mielestäni) niin vätteessään kuin vähättelyssäänkin oikeassa.

MISTÄ  ”pyrkimyksessä vetää raja .. ajatusten ilmaisemiselle .. kielessä” / ”sisältä päin” (4.112 , 4.114)  ON  KYSYMYS ?

B .     ”Ajatukset” !  Mitä ovat ”ajatukset” ?

”Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia”. (3)

”Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi.  –  Lause on lausemerkki projektiivisessa suhteessaan maailmaan”. (3 , 3.12)

”Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet”. (3 , 3.12 , 4)

”Vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia”. (3 , 3.12 , 4 , 4.06)

     1.     ”Ajatuksia ovat vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia”.

     2.     ”Ajatuksia ovat vain lauseet, jotka voivat olla tosia tai epätosia”.

     3.     ( 2.  ↔ / jos ja vain jos  1. ) :  ”Lauseet voivat olla tosia tai epätosia”  ↔ / jos ja vain jos  ”lauseet ovat todellisuuden kuvia”.

Loogikko Wittgensteinille ”ajatuksien” lähtökohta onkin 2 , ja vasta toissijaisesti 1.  –  keinona toteuttaa ”vain lauseet, jotka voivat olla tosia tai epätosia”.

”Kuvateoria” (4.01)  on Wittgensteinin ”pyrkimyksen” korrespondenssiteoriaan perustuva menetelmä ”vetää raja ”vain lauseitten, jotka voivat olla tosia tai epätosia” ilmaisemiselle”.

C .     ”Rajan vetäminen” / ”rajaaminen” ?

”Filosofian .. tulee rajata .. sisältä päin .. ajattelumahdollisuuksien piiri” (4.112 + 4.114) .

”Lauseiden kokonaisuus on kieli”. ( (3 , 3.12 , 4 , 4.001 , 4.06)  ←  4.112 + 4.114)

Siten  –  ei enempää, eikä vähempää  –  ”filosofian .. tulee rajata .. sisältä päin .. lauseiden kokonaisuus .. jotka voivat olla tosia tai epätosia”.

Siten  –  ei enempää, eikä vähempää  –  ”filosofian .. tulee rajata .. sisältä päin .. lauseiden kokonaisuus .. jotka ovat todellisuuden kuvia”.

Tähän  ( (3 , 3.12 , 4 , 4.001 , 4.06)  ←  4.112 + 4.114)  Wittgenstein ”pyrkii”. Hänen tavoitteenaan on kaikkien ”niiden ”lauseiden””  osoittaminen, joiden ”totuus tai epätotuus” on mahdollinen.

”Todistettavasti” ( (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.201 , ! 2.203)  →  4.25  ←  (5 , 5.01) )  mahdollinen.

D .     Wittgensteinin ”pyrkimys”  →  ”Tosiseikkojen logiikka” (4.0312) !

”Lauseiden mahdollisuus perustuu periaatteeseen, että merkit edustavat olioita. Perusajatukseni on, että ”loogiset vakiot” eivät edusta mitään ;  että mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa”. (4.0312)

Se, että Wittgensteinin ”perusajatus” on, hän päätyy siihen ”.. että mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa” (4.0312) , e i  merkitse, etteikö ”pyrkimys” (olisi) ollut päinvastainen eli osoittaa ”logiikka” , joka ”edustaa” kaikkia ”niitä ”lauseita”” , joiden ”totuus tai epätotuus” on mahdollinen (tiettyyn totuusteoriaan perustuen).

Edustaa tosiseikkojen logiikkaa?  –  On (yhtä kuin) menetelmä , joka osoittaa / ilmaisee ”.. etukäteen .. yhdellä kertaa .. kaiken kuvauksen olemuksen ..” (2.18 , 4.01 , 4.022 , 4.03 , 4.06 , 4.5 , 5.47 , 5.471 , 5.4711) , siis kaikki ”ne ”lauseet”” , joiden ”totuus tai epätotuus” on todistettavasti mahdollinen.

”.. Lauseen yleinen muoto on :  Asiat ovat niin ja niin”. (4.01 , 4.022 , 4.03 ,  4.5)

”On selvää, että kaikki, mikä ylipäänsä voidaan etukäteen sanoa kaikkien lauseiden muodosta, täytyy olla mahdollista sanoa yhdellä kertaa ..” (2.18 , 4.01 , 5.47 , alleviivaus jatkuu (5.4711) )

”Yleinen lausemuoto on lauseen olemus”. (5.471)

”Lauseen olemuksen ilmaiseminen  merkitsee  kaiken  kuvauksen  olemuksen ja siten maailman olemuksen  ilmaisemista”. (4.06  →  (5.4711) )

”Edustaa tosiseikkojen logiikkaa” palautuu Wittgensteinin ”pyrkimykseen” , minkä epäonnistumisen ja siten ! ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” ilmaisu ”perusajatus” ( (4.0312 , 4.128 , 6.4321)  ←  7 )  on.

”Kuvatkin ovat tosiseikkoja”. (2.141)

Tai kuten Wittgenstein saksaksi / auf deutsch suoraan sanoo  –

”Das Bild ist eine Tatsache”. (2.141 , 3.12 + 3.14)

”Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi.  –  Lause on lausemerkki projektiivisessa suhteessaan maailmaan”. (3.12 , alleviivaus jatkuu (3.14) )

”Lausemerkissä sen elementit  –  sanat  –  suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisella tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (3.14)

Toisin sanoen muutettavat muuttaen Wittgensteinin ”perusajatus” sanoo ”.. että mikään ei voi edustaa ”vain lauseitten, jotka voivat olla tosia tai epätosia” logiikkaa” ( (2.141 , 3.12 + 3.12 , 4.06)  ←  4.0312) .

Ja (ennakoidaan sen verran, että) juuri Wittgensteinin epäonnistumisesta tavoitteessaan / ( (4.0312 , 4.128 , 6.4321)  ←  7 )  seuraa ”.. näin Russellin paradoksi raukeaa” (3.332 , 3.333)  epäonnistumisen osoittaessa samalla ! korrespondenssiteorian ”logiikan avaruuteen sijoittuvien tosiseikkojen ..” (1.13  →  (2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  ←  6.44)  ristiriidattoman olemassaolon.

E .     Miksi Wittgenstein ”pyrkii” ?

Russellin paradoksi !

Kylän parturin tehtävät, matematiikan ja logiikan peruskäsitteiden (tietenkin) muutettavat muuttaen ilmaisuna, on määritelty niin, että parturi sekä ajaa että ei aja oman partansa :  Jos ajaa, niin ei aja ja jos ei aja, niin ajaa !

Gottlob Fregen yritys määrittää matematiikan ja logiikan perus(käsit)teet, palauttaa matematiikka logiikkaan johtaa Bertnard Russellin osoittamaan ristiriitaan.  –  Parturin paradoksiin.

Tämä v. 1901 , siis vuosikymmen ennen Ludwig Wittgensteinin saapumista Cambridgeen Russellin oppilaaksi ja työtoveriksi.

Esipuheessa mainitut ”kirjan käsittelemät filosofian ongelmat” ovat (vain) nimenomaan matematiikan ja logiikan perus(käsit)teisiin liittyviä ”filosofian ongelmia”.

Ei kuitenkaan mitään vähäisiä ”ongelmia”.

Russellin paradoksin johtopäätös on nimittäin ”ilman sarvia ja hampaita” se, että mitään ristiriidattomasti ”totta tai epätotta” ei vielä, ei enää ole.

Ei ennen kuin osoitetaan, so. ”vedetään rajat .. ajatusten ilmaisemiselle .. kielessä / ”sisältä päin” ( (3 , 3.12 , 4 , 4.001 , 4.06)  ←  4.112 + 4.114) .

Ei ennen kuin osoitetaan ”tosiseikkojen logiikka” (2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.0312 , 4.06) .

Russellin paradoksin (johtopäätöksen) taustaa vasten Tractatuksen mottoa tuskin tarvitsee ihmetellä, kauaa arvuutella, vaan että .. ”kaikki, mikä on tietoa, eikä vain hälynä ja pauhuna kuultua, mahtuu kolmeen sanaan” on juuri ristiriidattomasti ”totta tai epätotta”.

F .     Miksi ”vain kielessä” / ”sisältä päin” (4.114) ?

Jos ja kun Russellin paradoksin johtopäätös on se, että mitään ristiriidattomasti ”totta tai epätotta” ei vielä, ei enää ole, niin mikä loogikon ”tehtävä” ?

Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia”. (2.1)

”Wir machen uns Bilder der Tatsachen”. (2.1)

Toisin sanoen  –  (2.1  →  (3 , 3.12 , 4 , 4.06) )  –  ”tehtävänä” ovat kirjaimellisesti ”v a i n  lauseet, jotka voivat olla tosia tai epätosia” , ja ☺ tiettävästi tehtävä”  e i  ole mahdollinen kuin jossakin ”kielessä” .

Yhtä vähän kuin esimerkiksi savenvalajan työ on mahdollinen ilman savea / ”substanssiaan”.

Se, mitä Wittgenstein kutsuu ”maailman substanssiksi” , onkin yksinkertaisesti  ! ”kieli” / se, että ! ”merkit ”merkitsevät”” , mikä tekee minkä tahansa ”merkkijärjestelman” vasta ”kieleksi”.

”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta”. (2.021)

”Maailman substanssilla” ei voi olla (enää) omia ”rakennuspalikoitaan”.

Ellei maailmalla olisi substanssia, toisen lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta”. (2.021 , 2.0211 , alleviivaus jatkuu (2.0212) )

M i s t ä  ”.. jonkin toisen lauseen totuuden ! ”mielekkyys””  –  siis se, että ”toisen lauseen totuus” on  itse  ylipäätään mahdollinen (3 , 3.12 , 4 , 4.06)  –  sittenriippuisi?

”Silloin olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta”. (2.021 , 2.0211 , 2.0212)

”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys. ( ”A” on sama merkki kuin ”A”. )”. (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203)

”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

”Lauseessa asiaintila sommitellaan ikään kuin kokeeksi. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö” , voimme yksinkertaisesti sanoa : ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan””. (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031)

”Toinen nimi edustaa toista oliota, toinen toista, ja liittämällä ne yhteen niistä muodostuu kokonaisuus, joka esittää  –  kuten kuvaelma  –  yksityisen asiaintilan”. (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

Yksinkertaisesti :  ”Elleivät .. lauseet esitä .. j o .. sitä ja sitä asiantilaa .. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.021  →  (2.0211 + 4.031 + 4.064 + 2.0212)  ←  3.203 , 3.3 , 4.0311)  e l i ! ”.. lauseet .. projektiivisessa suhteessaan maailmaan .. olevina tosiseikkoina” (2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  a la ! ! ”totuuden” korrespondenssiteoria  olisivat mahdottomuus, ja pelkästään tämän, että (2.1)  olisi mahdotonta /   ”todellisuuden kuvat”    välttämiseksi on kuten ”pykälät” (2.024 , 4.061) sanovat.  –  Aapisen kohta  H . .

Yksinkertaisesti :  Se, että  ”.. lauseet esittävät .. j o .. sen ja sen asiaintilan” .. muodostaa maailman substanssin  (2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.064)  –  sen, että on ylipäätään mahdollista ”.. hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.0212) .

Yksinkertaisesti : ”Merkitykset” edeltävät ”totuutta tai epätotuutta” (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.064) .

Se, että ”merkitykset” edeltävät ”totuutta tai epätotuutta” , tai kääntäen, että ”totuus tai epätotuus” / ”lauseen ”totuus tai epätotuus”” edellyttää ”.. vain lauseyhteydessään merkitseviä nimiä” (3.3)  on Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”opin”” totuus-  ja ! (edelleen) todistusteoreettinen / (2.014) ydin.

”Jokaisella lauseella täytyy jo olla merkityssisältö. Myöntäminen ei voi sitä lauseelle antaa, sillä juuri merkityssisältöhän myönnetään. Sama koskee myös kieltoa jne.”. ( (2.221 , 2.222 , 4.031)  ←   4.064)

”Se” , mikä ”myönnetään” tai ”kielletään” on ☺ luonnollisesti ”lauseen merkityssisällön yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa” (2.222) , eikä suinkaan ”se” , että ”lause esittää sen ja sen asiaintilan” (4.031) .. esimerkiksi tyyliin .. lause ”Suomi on tasavalta ”myöntää””  esittävänsä .. ! .. tai ”kieltää” esittävänsä .. ! ! .. .

F  1.     U – kieli” (2.0121) !

Mikä tahansa ”kieli” / ( ( ”aakkoset”  → ( ”nimet” , ”sanat” ) )  ←  kielioppi   →  ( ”lauseet” ) ei riitä, jos ja  kun  tavoitteena on kaikkien ”niiden ”lauseiden””  osoittaminen, joiden ”totuus tai epätotuus” on mahdollinen.

”.. Logiikassa ei voi olla kysymys pelkistä mahdollisuuksista. Logiikka käsittelee jokaista mahdollisuutta ja  k a i k k i  mahdollisuudet ovat sen tosiseikkoja ..” (2.0121 , 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031)

”Kielen” on oltava, oletettava olevan ! ”universaali – kieli” / ”u – kieli”.  –  ”U – kieli” ?

Kaikki ”mikä” on (periaatteessa) ”sanottavissa” / ”ilmaistavissa” voidaan esittää ”u – kielessä”.

Russellin paradoksin johtopäätöksen asettama tehtävä / Wittgensteinin ”pyrkimys” ( (3 , 3.12 , 4 , 4.001 , 4.06)  ←  4.112 + 4.114edellyttää ”kielen” olevan ”u – kieli” niin, että ! ”.. kaikki mahdollisuudet ..” (2.0121)  ovat käytössä / käsillä ”tehtävän” (2.1  →  (3 , 3.12 , 4 , 4.06) )  suorittamiseksi, tai muuten jo ennalta ”jotakin” on poissuljettu siitä ”sanottavissa” – / ”ilmaistavissa” – olevan piiristä, josta ”vain lauseet, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (4.06)  pyritään osoittamaan.

U – kieli” * on siis (ikään kuin) Wittgensteinin ”pyrkimyksen ! ”Big – data” * ” , josta kaikkien ”siinä” * muodostettavissa olevien  –  periaatteessa ylipäätään kaikkien mahdollisten  –   ”lauseiden” joukosta on tarkoitus louhia, erotella / rajata  ”v a i n  lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia” (4.06) , eli kyse on ensin 1. menetelmä(n löytämise)stä, joka edustaa ”vain lauseita, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (4.06) , ja toiseksi 2. kysytään, salliiko ”todellisuuden kuvien” menetelmä Wittgensteinin ”pyrkimyksen” toteuttamisen.

Pelkkä ”u – kieli” on siis vielä riittämätön.

Yhtä vähän riittävä kuin savenvalajan työ on mahdollinen vain .. ”kädet savessa” .. ilman ! ”ohjeita” , miten käyttää käsiään, käsitellä savea niin, että .. kippoja, kuppeja .. ruukkuja voidaan tehdä.

Russellin paradoksin seurauksena yhtäkään ”u – kielessä” muodostettavissa olevaa ”lausetta” / ”sen ja sen asiaintilan esittävää lausetta” (4.031)  ei voi vielä, ei enää osoittaa ja väittää ”lauseen ”totuutta tai epätotuutta”” , ei edes ! ”totuuden tai epätotuuden” mahdollisuutta .

U – kieli” on vielä ”vailla ! ”totuusehtoja”” .  –  Ilman ! ”ohjeita” , miten on mahdollista käyttää / ajatella ”u – kieltä” niin, että .. (2.1  →  (3 , 3.12 , 3.5 , 4 , 4.06) .

Siksi se, että ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1)  edellyttääkin paitsi ”u – kieltä” , niin perustuu johonkin totuusteoriaan, joka  v a s t a  –  käyttöliittymässäänu – kielessä” * (3.5)  –  osoittaa ensin ”siinä” * muodostettavissa olevien ”lauseiden ”totuusehdot”” , jotka ratkaisevat sitten sen, onnistuuko Wittgensteinin ”pyrkimys”.

Näin ”u – kielen” * ominaisuuksiin kuuluu, paitsi ”kaikki ”lauseet”” , niin myös mahdollisuus soveltaa (”siinä” * itsessään ilmaistua ja) valittua totuusteoriaa, sen logiikkaa ”siihen” * itseensä.

”Lauseiden ”totuusehtojen””  osoittaminen  J O K O  niin, että oletetaan jo (kaikkien) ”u – kielessä” muodostettavissa olevien ”lauseiden” olemassaolo ja kysytään, mitä  ”lauseiden ”totuuden tai epätotuuden””  mahdollisuus   edellyttää valitun totuusteorian perusteella  T A I  siten, E T T Ä ! pelataan  ”lauseiden ”totuusmahdollisuuksien””  kielipeliä   aivan alusta, so. ”lauseet”  muodostavista ”nimista” / ”sanoista” , alkaen ja kysytään, miten ja  m i t ä  edellyttäen ”lause” rakentuu (valitun) totuusteorian perusteella ”todellisuuden kuvaksi”.

Miten ja  m i t ä  edellyttäen ”.. vain lauseyhteydessään  .. jo  ..  merkitsevät nimet” (1.13 , 2.021 – 2.0212 , 3.203 , 3.3 + 4.064)  muodostavat ”todellisuuden kuvan” (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.01 , 4.06) , siis ”lauseen” , joka ”.. esittää sen ja sen asiaintilan” (2.221 , 4.031 , 4.0311)  niin, että on mahdollista osoittaa, että ”.. se ja se asiaintila pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.222 , 2.223) ?

G .     Wittgensteinin ”pyrkimys” / ”totuuden” korrespondenssiteoria !

”Kuvateoria” on  j o  korrespondenssiteorian ! ”logiikan” ilmaisua, soveltamisen ilmaisua ”u – kielessä”.

”Kuva täsmää tai on täsmäämättä todellisuuden kanssa. Kuva on oikea tai väärä, tosi tai epätosi”. (2.21)

”Kuva esittää merkityssisältönsä”. (2.21 , 2.221)

”Kuva on tosi tai epätosi sikäli kuin sen merkityssisältö pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa”. (2.21 , 2.221 , 2.222)

”Saadaksemme selville, onko kuva tosi tai epätosi, meidän on verrattava sitä todellisuuteen”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223)

”Kuvasta itsestään ei selviä, onko se tosi vai epätosi”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224)

”Apriorisesti tosia kuvia ei ole olemassa”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225)

”A priori oikea olisi ajatus, jonka mahdollisuus takaisi sen totuuden”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04)

”Jonkin ajatuksen totuus voitaisiin tietää a priori vain, jos sen totuus olisi todettavissa itse ajatuksesta (ilman vertailukohdetta)”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05)

”Lause on todellisuuden kuva. Lause on tietynlaiseksi kuvittelemamme todellisuuden malli”. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05 , 4.01)

”Lauseessa asiaintila sommitellaan ikään kuin kokeeksi. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö” , voimme yksinkertaisesti sanoa : ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan””. (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05 , 4.01 , 4.031)

Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”oppi””  onkin yhtälailla, tai enemmänkin totuusteoreettisesti käsitettyä, ”käytettyä” , e i kä ! ainakaan enää triviaalia ”u – kieltä”.

Esimerkiksi se, että ”oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden” (2.014)  käy ymmärrettäväksi / Aapisen kohta  L .  ottamalla huomioon korrespondenssiteorian ja sen ”logiikan” soveltamisen ”u – kieleen”.  –  Aivan alusta, so. ”lauseet”  muodostavista ”nimista” / ”sanoista” , alkaen.

Vasta korrespondenssiteoreettisesti  –

Käytetty, ajateltu lausemerkki on ajatus”. (3 , 3.5 , 4 , 4.06)

Vaikka vasta korrespondenssiteoreettisesti ”käytetty, ajateltu lausemerkki on ajatus” (3 , 3.5 , 4 , 4.06) , niin mikä tahansau – kielessä” muodostettavissa oleva ”lause” on  –  yhtäkään ”lausetta” ei ole vielä ! ”ajateltu”  –  ”ajattelumahdollisuus” / ”todellisuuden kuvan ”mahdollisuus”” / (3.5) , eli lähtökohdan on oltava se, että  korrespondenssiteorian  –

”.. Logiikasssa ei ole kysymys pelkistä mahdollisuuksista. Logiikka käsittelee jokaista mahdollisuutta ja kaikki mahdollisuudet ovat sen tosiseikkoja. ..”. (2.0121 , 3.12 + 3.12 , 3.5 , 4.06 , 4.114 , 5.473 , 5.4731 , 5.4732)

”.. Jokaisen mahdollisen merkin on voitava myös merkitä. Kaikki, mikä logiikassa on mahdollista, on myös sallittua ..”. (2.0121 , 3.3 , 5.473 , 5.4731 , 5.4732)

”.. Logiikan apriorisuus on siinä, ettei ole mahdollista ajatella epäloogisesti”. (2.0121 , 3.3 , 5.473 , 5.4731 , 5.4732)

Mikä tahansa ”u – kielessä” muodostettavissa oleva ”sen ja sen asiaintilan esittävä lause” (4.031)  on ”tosiseikan” (3.12 + 3.12 , 4.06)  mahdollisuus.

Korrespondenssiteorian ”logiikan” soveltamisen ”u – kieleen” / ”u – kielessä” ensimmäisenä ”askeleena” vasta ”mahdollisuus”.  Se, miten ja että ”lause” on ”logiikan avaruuteen sijoittuva tosiseikka ..” / ”ajatus” (1.13 , 3 , 3.12 + 3.12 , 3.5 , 4 , 4.06)  on vielä osoitettava, todistettava.

Todistettava ”tosiseikan” (3.12 + 3.12 , 4.06)  ristiriidattomuus. Kirjaimellisesti !  Korresspondenssiteorian itsensä asettamana vaatimuksena (2.11 , 2.203 , 4.25)  niin, että ristiriidattomuus – ”todistus” osoittaa totuusteorian pätevyyden, ja ! ”.. Russellin paradoksi raukeaa” (3.333) .

Tractatuksen  voikin (mielestäni) olennaisimmilta osiltaan, ”kuvateorian” (4.01)  ohella / Wittgensteinin ”perusajatus” (4.0312 , 4.128 , 6.4321)  päättävään ”pykäläänsä” (7)  asti, seli / ä ttää ☺ ”putkinäköisesti” korrespondenssiteoreettisesti  –  useamman kerran ”u – kielessä” totuusteoreettisesti  –  zoomaamalla.

Alusta, ”maailman” / ”todellisuuden” käsittämisestä (1 – 1.13 , 2 , 2.06 , 2.063) , alkaen saa  Loogis-filosofisesta tutkielmasta  otteen totuusteorian ”logiikan”  I , I II I I .. jne. avulla.

Korrespondenssiteoria jatkaa ”siitä” , jopa jakaa lähtökohtanaan sen ”hälyn ja pauhun” , mihin Russellin paradoksi johdatti.

Jos ei ”jaa” , niin totuusteoria ei voi myöskään lopulta olla    Russellin paradoksin     ylipyyhkivä ratkaisu / ( (3.332 , 3.333)  ←  4.0312) .  Ristiriidattomuus – ”todistuksellaan”.

Korrespondenssiteorian ”logiikka” asettaakin ensitöikseen ”u – kielen” (olemaan) vielä ”vailla ”totuusehtoja””  –  vastaamaan Russellin paradoksin johtopäätöstä.

H .     Korrespondenssiteorian ”logiikka”   I . .

Ellemme ota huomioon, että lauseilla  on  tosiseikoista  r i i p p u m a t o n  merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esimerkiksi  s a n o a , e t t ä  ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla jne.”. (4.031 , 4.061)

Ellemme ota huomioon, että  lauseilla  on  tosiseikoista  r i i p p u m a t o n  merkityssisältövoimme .. sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei – p” merkitsee epätodella tavalla ..”. (4.031 , 4.061)

Toisin sanoen mikä tahansa ”u – kielessä” muodostettavissa oleva ”lause esittää sen ja sen asiaintilan” (4.031)  vielä siitä riippumatta, onko ”lause tosiseikka projektiivisessa suhteessaan maailmaan” (3.12 + 3.14) , vielä siitä riippumatta, että edes ! ”lauseen ”totuus tai epätotuus””  on mahdollinen   korrespondenssiteorian perusteella ( (2.221 , 2.222 , 3.12 + 3.14 , 4.031 , 4.06)  ←  4.061) .

Se, että ”todistettavasti” ( (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.201 , ! 2.203)  →  4.25  ←  (5 , 5.01) )  mahdollinen, onkin vielä osoitettava. Siis todistettava  –  ”todistettavuus” !

Miksi (4.061) ?  –  Selvästikin ”riippumattomuus” ristiriidattomuuden vuoksi.  –  Olennaisesti !

Eikä vain sen vuoksi, että muuten ”.. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.021  →  (2.0211 + 4.031 + 4.064 + 2.0212)  ←  3.203 , 3.3 , 4.0311)  niin, että ”.. lauseet .. projektiivisessa suhteessaan maailmaan .. olevina tosiseikkoina” (2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  ovat, olisivat korrespondenssiteorian ilmaisuina mahdottomuus, kun ! ”.. mitään (totta tai epätotta) .. ei voi kysyä ..” (2.0212 + 6.51) .

Edes ”kysyä”  –  ja ! ”kysymättä” ikään kuin asetettaisiin ”kärrit vetämään hevosta”.

”Pykälä” (4.061)  on korrespondenssiteorian, ja siten myös  Tractatuksen / Wittgensteinin ”pyrkimys” / ”kuvateoria” , peruslause : ”Riippumattomuus” – aksiooma.

Katsoo totuusteoriaa sitten ”logiikan” (kannalta) pätevän ”lauseen” tai ☺ filosofisemmin ”todellisuuden” näkökulmasta.

Korrespondenssiteoria on ”(ontologisen) realismin” totuusteoria.

”Todellisuus” on olemassa riippumatta myös ”kielestä” / ”u – kielestä” !

Ellei ole, niin ”todellisuus” on kirjaimellisesti ”u – kielessä” muodostettavissa olevien ”sen ja sen asiaintilan esittävien lauseiden” (2.221 , 4.031)  ilmaisu, ja näin päädytään  –  kääntäen  –  siihen, minkä lause (4.061)  kieltää.

Miksi korrespondenssiteorian ”logiikka” / ”ristiriidattomuus” edellyttää ”riippumattomuutta” ?

Mikä on ensisijainen syy siihen, että korrespondenssiteorian ”logiikka” / ”ristiriidattomuus” edellyttää  –

”Substanssi on se, mikä vallitsee riippumatta siitä, mikä on niin tai näin”. ( (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2 , 2.06 , 2.063)  ←  2.024 / 4.061  ←  (2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311) )

JOS  v a s t a (2.222 , 2.223 , 4.031)  ratkaisee ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden”” , NIIN  mitä se edellyttää ”lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan”  ja ”todellisuuden” (väliseltä) suhteelta ?  –  Mitä korrespondenssiteorian ”logiikka” edellyttää ”u – kielen” suhteelta ”todellisuuteen” ?

No, nimenomaan ”riippumattomuutta”.  –  Ellei ”riippumattomuus” vallitse, niin ”.. lauseen esittämä se ja se asiaintila” (4.031)  voi olla  s a m a l l a ( , ja pelkkä ”mahdollisuus” riittää) ! ”s e n ”todellisuuden””  ILMAISU .. ”minkä  kanssa pitää  tai  ei  pidä  yhtä.

”Yhtäpitävyyden” / ”lauseen ”totuuden””  tapauksessa kierretään kehässä, kun ”se” , mitä ”lause esittää” on  s a m a l l a ”s e” , minkä kanssa pitää yhtä .

JOS  korrespondenssiteoria edellyttää, merkitsee, että ”kieli” / ukieli on (erottamattomasti)  Y H T Ä todellisuuden” kanssa , N I I N  mitä ! ☺ virkaa totuusteorialla on.

”Yhtäpitävyyden puutteen” / ”lauseen ”epätotuuden””  tapauksessa kierretään noidan – kehässä, kun ”lause esittää  SEKÄ ! ”sen” , mitä ”esittää”  E T T Ä ! ” ”s e n” ” , minkä  kanssa .. ”se” .. e i  pidä  yhtä  .

JOS  korrespondenssiteoria edellyttää, merkitsee, että  p ä ä d y t ä ä n  R I S T I R I  I T A A N , N I I N (yksiselitteisesti) !    korrespondenssiteoria     (ylipyyhittävä).

Ristiriitaan ?

”Yhtäpitävyyden puutteen” / ”lauseen ”epätotuuden””  tapauksessa ”lause” *  e d e l l y t t ä ä  samalla, samassa yhteydessä ”itsensä” *  kanssa ! ” ”lauseen” ” / ! * ”t o i s e n ”lauseen” ” *  –  esittämistä, ilmaisemista  –  joka  on !TOTTA” , välttämättä ! ”tosi”.

* ” ”L A U S E han” ” *  ESITTÄÄ ” ”SEN  JA  SEN  ASIAINTILAN” ” , minkä kanssa (lähtökohtana olleen ensimmäisen) ”l a u s e e n” *  esittämämä ”se ja se asiaintila”  e i  pidä yhtä.

E R G O” ” S e ” ” , mitä  * ” ”lause” ” *  esittää, on ”sen ”todellisuuden””  ilmaisu, minkä kanssa ”lauseen” *  esittämä ”se ja se asiaintila” ei  pidä yhtä  –  ja siten  t o s i  * ” ”lause” ” *   o n  epätoden ”lauseen” *   ilmaisu.

U – kielen” onkin oltava ensin riippumaton ”todellisuudesta” / ! ”samassa yhteydessä” – ilmaisematon ”todellisuuden” kanssa.

JOS / k u n ”riippumattomuus” merkitsee korrespondenssiteoreettisesti, että ”u – kieli” on ensin ”samassa yhteydessä” – ilmaisematon ”todellisuuden” kanssa, N I I N . . ?

I .     Korrespondenssiteorian ”logiikka”   I I .

O n  o s o i t e t t a v a  –  u – kielen ’ yhteys ”todellisuuteen” ’   –  e t t ä  u – kielellä” .. on .. jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. todellisuuden kanssa ..  (2.16 + 2.161 + 2.17) .

”Ollakseen kuva tosiseikalla on oltava jotakin yhteistä kuvattavansa kanssa”. (2.16)

”Kuvassa ja kuvattavassa täytyy olla jotakin samaa, jotta toinen ylipäänsä voisi olla toisen kuva”. (2.16 , 2.161)

”Kuvan kuvaamismuoto on se, mikä kuvalla täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa, jotta se voisi kuvata todellisuutta juuri niin kuin se sitä kuvaa  –  oikein tai väärin”. (2.16 , 2.161 , 2.17)

”Jotta mikä tahansa muodoltaan täysin mielivaltainen kuva voisi ylipäänsä kuvata  –  oikein tai väärin  –  todellisuutta, sillä täytyy olla todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, so. todellisuuden muoto”. (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.031)

Siten, muutettavat muuttaen  –

Jotta mikä tahansa muodoltaan täysin mielivaltaisen ”lauseen esittämä se ja se asiaintila voisi pitää tai ei pitää yhtä todellisuuden kanssa” , sillä .. on oltava jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. todellisuuden kanssa ..”. (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.031)

Jotta mikä tahansa muodoltaan täysin mielivaltaisen ”lauseen esittämä se ja se asiaintila voisi pitää tai ei pitää yhtä todellisuuden kanssa” , sillä täytyy olla todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, so. todellisuuden muoto”. (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.031)

M u u t e n  e i  –  siis jos ei ole niin kuin ”pykälät” (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.031)  sanovat  –  lauseen ”totuuden  tai  epätotuuden””  osoittaminen ole mahdollista , K U N ! ”.. on verrattava .. todellisuuteen” (2.223)  ON  MAHDOTONTA ! ”Samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuus ”todellisuuden” kanssa merkitsee ”vertaamisen” mahdottomuutta. Sitä, että ”lauseen esittämä se ja se asiaintila pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.031)  ei voi osoittaa, näyttää toteen.

Vaikka ”riippumattomuus” (2.024 , 4.061) / ”samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuus ”todellisuuden” (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2 , 2.06)  kanssa ei merkitse, e t t e i  * ”lauseen ”totuus tai epätotuus”” * (2.221 , 2.222 , 4.031)  ole mahdollinen, N I I N  * s e n *  osoittaminen ! (2.223o n  mahdotonta.

JOS (olkoot) ”x” , ”y” , ”z” .. jne. e i  voi edes periaatteessa esittää  n i i n , e t t ä  ”x” , ”y” , ”z” .. jne.  vertaaminen  on mahdollista , N I I N  ”x” , ”y” , ”z” .. jne.  YHTÄPITÄVYYTTÄ  TAI  YHTÄPITÄVYYDEN PUUTETTA  –  vastaavuutta tai vastaamattomuutta  –  E I  VOI  OSOITTAA / näyttää toteen.

Kysymys ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden””  ristiriidattomuudesta jää avoimeksi, jos ja  kun ”lauseen ”totuusarvoa”” , mitään ”totuusarvoa” e i  voi osoittaa ! ”lauseen” ollessa sattumalta  –  tai miksei yhtä hyvin välttämättä  –  milloin ”tosi” , milloin ”epätosi” , ja siis miksei myös ☺ silloin tällöin sekä ”tosi” että ”epätosi” ( , ellei sitten ei ”tosi” eikä ”epätosi” ) .

S i k s i  korrespondenssiteorian perusteella pätevä  –

Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Ja lause sanoo, että asiat ovat juuri siten”. (4.022)

Lauseen täytyy lyödä todellisuus vaihtoehtoihin kyllä vai ei. Sen tehdäkseen lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti. Lause on yksityisen asiaintilan kuvaus. ..”. (4.022 , 4.023)

”.. Lause ilmaisee meille jonkin asiaintilan, siksi sen on oltava olemuksellisesti yhteydessä tähän asiaintilaan. Yhteys on juuri siinä, että lause on asiaintilan looginen kuva. V ä i t t ä ä k s e e n  jotakin, lauseen  täytyy  olla kuva”. (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.031)

”Väittääkseen” , ETTÄ  ”lauseen jo esittämä se ja se asiaintila täsmää tai on täsmäämättä todellisuuden kanssa, l a u s e e n  täytyy  olla kuva” (2.16 – 2.161 – 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.031 , 4.06 , 4.061 , 4.064) .

Väittää jotakin” (4.03)  korrespondenssiteorian perusteella ”totta tai epätotta” edellyttää ”lauseen” olevan jo ! ”t o t u u s argumenttiensa totuusmahdollisuuksien” / ! ”t o t u u sehtojensa” ilmaisua (3.318 , 4.431 , 5 , 5.01)  –  sitä, e t t ä ! ”lause .. sisältää jo argumenttinsa peruskuvan ..” (3.318 , 3.332 + 3.333 , 4.431 , 5 , 5.01  ) .

Siitä, että ”kuvan  kuvaamismuoto (2.17)  on  v a s t a  ”se” , mikä tekee ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden””  osoittamisen mahdolliseksi, so. ! vasta ”lauseen ”totuusehtojen””  ilmaisu, seuraa  –

”Minkä kuva esittää, se esittää kuvaamismuodollaan totuudestaan tai epätotuudestaan riippumatta”. (2.17 , 2.22 , 2.221)

Toisin sanoen ! ”kuvan .. kuvaamismuodollaan .. esittämä merkityssisältö” (2.17 + 2.22 + 2.221)  EI  voi  olla  –  ei vielä, ei  e n ä ä  –  se ”lauseen merkityssisältö” / ”se ja se lauseen  j o  esittämä asiaintila” (4.031 , 4.064) , minkä ”totuutta tai epätotuutta” / ”yhtäpitävyyttä tai ei yhtäpitävyyttä todellisuuden kanssa” (2.222)  alunperin  kysytään.

MUUTEN  ”LAUSEEN ”TOTUUSEHTOJEN””  ILMAISU  ON / olisi  S A M A L L A  ” ”LAUSEEN ”TOTUUDEN  TAI  EPÄTOTUUDEN””  MAHDOLLISUUKSIEN  –  kaikkien ”tapausten”  –  ILMAISU , eikä vasta niiden ”ehtojen” ilmaisu, jotka tekevat ”.. sitä ja sitä asiaintilaa .. on verrattava .. todellisuuteen” (4.031 + 2.223)  mahdolliseksi.

”Kuvan .. kuvaamismuodollaan .. esittämä  merkityssisältö”  ON  korrespondenssiteorian ”logiikkaan” perustuvan ”lauseen”  totuus- j a  todistusteoreettinen ”merkityssisältö” , JOKA  V A S T A  TEKEE ”TOTUUDEN  TAI  EPÄTOTUUDEN”  –  ”lauseen jo esittämän sen ja sen asiaintilan pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” ( (2.221 + 2.222 + 4.031 + 4.064)  ←  4.2 )  –  OSOITTAMISEN  MAHDOLLISEKSI.

Siten, vaikka ”kuvan .. kuvaamismuodollaan .. esittämä merkityssisältö” (2.17 + 2.22 + 2.221)  voitaisiinkin ilmaista, n i i n  yhtäkään ”sen ja sen asiaintilan jo esittävää lausetta” (2.221 + 2.222 + 4.031 + 4.064) , jonka ”totuuden tai epätotuuden” toteuttamisen ilmaisu ”kuvan kuvamismuoto” on, e i  voi (samalla) ilmaista.

”Lauseen” totuusteoreettisesti välttämätöntä ”merkityssisältöä” , että on ”jotakin” , minkä ”totuutta tai epätotuutta” kysytään, ei voi ilmaista, sanoa samalla / samassa yhteydessä sen ”lauseen” totuus-  ja todistusteoreettisesti välttämättömän ”merkitysssisällön” osoittamisen kanssa, että ”jotakin” , mikä on ”totta tai epätotta” voidaan todistaa.

Näin. ko. ”merkityssisällöt” * poissulkevat ”toisensa” * , ja ! ”riippumattomuus” on edelleen voimassa korrespondenssiteorian suhteen todistetusti pätevän ”lauseen” kohdalla.  –  Kuten pitääkin.

”Kuvateorian” totuus-  ja todistusteoreettinen tulkinta ei ole helppo ”harjoitus” edellyttäessään ”lauseen merkityssisällön” (eri) merkitys(kerros)ten osoittamista korrespondenssiteorian ”logiikan” eri vaiheissa.

”Lauseen merkityssisällön” eri merkitysten osoittamisessa on kyse Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”opin””  kerrostuneisuudesta / korrespondenssiteorian ”logiikka” , ja johtaa ”kuvateorian” totuus-  ja todistusteoreettinen tulkintaan.

”Todellisuudesta” , ja sitten ”siitä” , mitä ”.. jotakin yhteistä .. todellisuuden kanssa ..” (2.16 + 2.17)  on ”lauseella” oltava  –  ollakseen ”tosiseikka” (1.13 , 3.12 + 3.14)  –  ei voi puhua käsittämättä, määrittämättä ”todellisuutta”.

Wittgenstein aloittaakin kirjansa ”pyrkimyksen” johdonmukaisesti, vaikkakaan ei aivan ”tikkaidensa” alimmalta* puolalta, askelmalta.

”Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lopulta lauseitteni olevan mielettömiä, noustuaan niitä pitkin  –  niiden päällä  –  niiden yläpuolelle. (Hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös). Hänen on voitettava nämä lauseet, sen jälkeen hän näkee maailman oikein”. ( (1.13 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  ←  6.54)

Kysymyksellä*  →  ”u – kielen” ja ”todellisuuden” korrespondenssiteoreettisesta suhteesta.

”Riippumattomuudesta” , joka totuusteoreettisessa merkityksessään ”u – kieli” ja ”todellisuus” ovat ”samassa yhteydessa” – ilmaisemattomia, vaatii vastaamaan kysymykseen ”mitä ”todellisuus” on ? ” .

Muuten puhe ”todellisuuden kuvasta”  –  ”m i n k ä ? ”kuva”” / ”y h t e y s ? ”mihin””  –  on tyhjän päällä.

J .     Korrespondenssiteorian ”logiikka”   I I I .

”Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on”. (1)

”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus”. (1 , 1.1)

( Jos ”maailma” * olisi ”olioiden kokonaisuus” , niin ”se” * olisi joko  –  ei muuta kuin!  –  kaikkien ”u – kielessä” muodostettavissa olevien, vielä ”vailla ”totuusehtoja””  olevien ”sen ja sen asiaintilan esittävien lauseiden” muodostama ”kokonaisuus” , t a i ! (jokaisen) ”lauseen” mikä tahansa ! ! ”totuusarvo” olisi mahdollinen ! ! ! ”totuusarvo .. – ”arvonnan””  tulos.

Tai jos ”maailma” * olisi ”olioiden kokonaisuus” , niin ”sitä” * ei voisi erottaa ! ”substanssistaan” niin, että ”maailma” olisi kuin ”talo” , jota ei erota ! ”kasasta lautoja ja nauloja .. yms.” / ”rakennusaineistaan”. )

”Maailman määrittävät tosiseikat ja se, että ne ovat ainoat tosiseikat”. (1 , 1.1 , 1.11)

”Die Welt ist durch die Tatsachen bestimmt und dadurch, dass es  a l l e  Tatsachen sind”. (1.11)

”Tosiseikkojen kokonaisuus näet määrittää, mikä on niin tai näin, ja myös kaiken, mikä ei niin ole”. (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12)

”Logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat muodostavat maailman”. (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13)

”Mikä on niin kuin se on  –  tosiseikka  –  on yksityisten asiaintilojen vallitsemista”. (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2)

”Todellisuus on yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista. (Yksityisten asiaintilojen vallitsemista sanomme myös positiiviseksi tosiseikaksi, vallitsematta olemista negatiiviseksi tosiseikaksi.)”. (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2 , 2.06)

Esimerkiksi ”positiiviseksi tosiseikaksi” se, että lause ”Suomi on tasavalta” on totta, ja ”negatiivisen tosiseikan” esimerkkinä olkoot se, että lause ”Suomi on kuningaskunta” ei ole totta, so. (kääntäen) lause ”Suomi ei ole kuningaskunta” on totta

”Todellisuuden kokonaisuus on maailma”. (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2 , 2.06 , 2.063)

M i s t ä  (1 , 1.1 , 1.11 , 1.12 , 1.13 , 2 , 2.06 , 2.063)  on kysymys ?  –  ”Ilman sarvia ja hampaita” ☺ .

”Maailma” / ”todellisuus” käsitetäään määrittämistä vaatinutta ”totuuden” korrespondenssiteoriaa itseään käyttämällä :  ”Tosien positiivisten ja tosien negatiivisten lauseiden kokonaisuudeksi”.

Kaikki ”todet positiiviset ja todet negatiiviset lauseet” ( , kuten ”Suomi” – esimerkissä) muodostavat ”maailman”.

Korrespondenssiteoriaa itseään käyttämällä ?  –  ”Yksityisten asiaintilojen vallitseminen” merkitsee, että ”lauseen esittämä se ja se asiaintila pitää yhä todellisuuden kanssa” , ja vastaavasti ”yksityisten asiaintilojen vallitsematta oleminen” on yhtä kuin, että ”lauseen esittämä se ja se asiaintila ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.06 + 2.221 + 2.222 + 4.01 + 4.031) .

Ja tämä totuusteorian itsensä käyttö ilman, että kierretään kehässä / ajaudutaan kehä(päätelmä)än.

Vaikka näyttääkin siltä, että tässä totuusteorian itsensä käytössä (2.06 + 2.221 + 2.222 + 4.01 + 4.031)  on käytetty jo ”todellisuuden kuvateoriaa” , niin yhtäkään ”todellisuuden kuvaa” ei ole vielä muodostettu so. ”luotu” / ”tehty”.

Ennen kuin se, että ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1)  on mahdollista, ”maailma” / ”todellisuus” on määriteltävä  –  ”tosiseikkojen kokonaisuudeksi” (1.1 , 2.06 , 2.063)  –  että kysymykseen ”m i n k ä ? ”kuva”” / ” y h t e y s ? ”mihin””  on mahdollista vastata.

Wittgenstein aloittaa kuin aloittaakin ”tikkaidensa” (6.54)  alimmalta puolalta, kysymyksellä ”u – kielen” ja ”todellisuuden” korrespondenssiteoreettisesta suhteesta, so. ”riippumattomuudesta” , vaikka tämä ei hänen notaatiostaan suoraan ilmenekään.

Ei kierretä kehässä  –  ei ajauduta kehä(päätelmä)än  –  syystä, että ”maailma” / ”todellisuus” käsitetään, määritetään ! ”todellisuudesta”  riippumattomassau – kielessä”.

U – kieli” ja ”todellisuus” ovat ”samassa yhteydessa” – ilmaisemattomia. Korrespondenssiteorian ! ”logiikan” itsensä asettamana.

Edes periaatteessa ei ole mahdollista osoittaa ”lauseen” tai ”sen” , mitä ”lause” esittää vastaavuutta tai vastaavuuden puutetta ”todellisuuden” kanssa.

* Vertaamisen ollessa mahdotonta *  !

Toisin sanoen ! * yhtäkään ”u – kielessä” muodostettavissa olevaa ”lausetta” / ”sen ja sen asiaintilan esittävää lausetta” (4.031)  ei voi vielä, ei enää osoittaa ja väittää ”lauseen ”totuutta tai epätotuutta”” , ei edes ! ” ”totuuden tai epätotuuden” mahdollisuutta” * .

* N ä i n *  korrespondenssiteoriaa ei ole vielä sovellettu yhteenkään ”lauseeseen” / ”lausemerkkiin”  sen osoittamiseksi, että  –  ”käytetty, ajateltu lausemerkki on ajatus” (3 , 3.12 , 3.5 , 4 , 4.06) .

   Kehässä kiertäminen     (voidaan ylipyyhkiä) , ja ”todellisuus” määrittää totuusteoreettisesti, j a  näin välttää kysymys korrespondenssiteorian suhteesta ulkopuoleltaan tulevaan ”määrittämiseen”.

”Todellisuuden” käsittäminen ”tosien positiivisten ja tosien negatiivisten lauseiden kokonaisuudeksi” on siis ! tautologia, kun yhtäkään varsinaista ( , vasta) ”lausetta” ei voi vielä asettaa todistettavasti ”toden positiivisen tai toden negatiivisen lauseen” paikalle.

Mitään ”totta tai epätotta” / ”kolmea sanaa” edustavaa ”mielekästä lausetta” (4)  ei vielä ole.

Korrespondenssiteorian ”logiikan” perusteella pätevän ”u – kielen” analyysin alkuasetelma vastaa siis Russellin paradoksin johtopäätöstä.

Lopputulos so. Russellin paradoksin kumoaminen ei tietenkään voi, saa olla enää (paluu) ”yhtä tyhjän kanssa” – tautologia(an), vaan korrespondenssiteorian ”logiikan”  II I , I I I , I V.. jne. soveltamisen ”u – kielessä” viimeiseltä rivilta on käytävä (epäsuoraan) ilmi, että ”todellisuuden kuvia” on olemassa (1.13 , 3.12 + 3.14 , 4.06 , 6.44) .  Vaikka lopputuloksen onkin oltava ! / korrespondenssiteoria ”(ontologisen) realismin” totuusteoria se, että yhtäkään ”todellisuuden kuvaa” ei voi ilmaista, ”edustaa” logiikassa (4.0312)  mikään ”menetelmä” (4.128) , niin on käytävä varmuudella (6.51)  ilmi, että ”tosiseikat kuuluvat .. tehtävään ..” (6.4321)  so. ”tosia tai epätosia ”lauseita””  voidaan muodostaa (korrespondenssiteorian perusteella).

Tractatuksen  päättävä lause  –  ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” (7)  –  onkin perusolemukseltaan positiivinen ☺ , merkitessään paluuta alkuun, siis ! ”todellisuudesta” riippumattomaan ”ukieleen” , kuitenkin niin, e t t ä  o n  osoitettu  korrespondenssiteorian olevan käyttökelpoinen (3.5) .

Tätä taustaa vasten ne Wittgensteinin ”vähättelyt” esipuheensa lopussa.

K .     Korrespondenssiteorian ”logiikka”  I V .

”Lauseen  y h t e y s ”todellisuuteen” ’ ”  merkitsee siis ! ”lauseen  ’ y h t e y t t ä ”totuuteensa  j a  epätotuuutensa” ’ ” .

Siihen, miten  –  ja  e t t ä  –  ”lauseen ”totuus  t a i  epätotuus””  on ”todistettavasti” mahdollinen .

Se, että ”kolmessa sanassa” on kyse ”totuudesta  j a  epätotuudesta” / ! ”sekäettä” , johtuu siitä, että  k u n   ”kummankaan” , ei ”toden” eikä ”epätoden” (todistettavuuden) , edes  mahdollisuutta   ei ole vielä osoitettu, N I I N  kysymys koskee ”molempia”.

Itse asiassa Wittgensteinin vaatimus ! ”.. lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti ..” (4.023)  merkitsee kaikkien ”totuusarvojen” mahdollisuuksien (4.46) ”kuvausta” , joista vain yhden ”ryhmän” muodostavat ”todellisuuden kuvat” korrespondenssiteorian ”logiikan” kontingentissa merkityksessä, so. (yhden ja saman) ”lauseen”  s e k ä  ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden” on oltava mahdollinen ETTÄ ”lause”  v o i  olla ”niin tai näin” / ”tosi tai epätosi”.

Minkä tahansa ”u – kielessä” muodostettavissa olevan ”lauseen” suhde ”todellisuuteen” niin, että ”lauseen ”totuus tai epätotuus””  voidaan ratkaista merkitseek i n ! ”lauseen” * suhdetta ! ! ”itseensä” * / ”toisiinsa” * .

Se, että ”lauseen jo esittämä se ja se asiaintila pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.21 , 2.221 + 2.222 + 4.031 + 4.064)  voidaan ratkaista  –  ”pitää tai ei pidä yhtä”  –  merkitsee ! * ”lauseen ! ! ”itseensä viittaavuutta”” * , ja etenkin  * sen *  kautta suhdetta ”toisiin ”lauseisiin”” (4.0641 , 4.125) .

Muuta mahdollisuutta ei ole, kun kerran ”todellisuus” käsitetään ”u – kielessä” , n i i n  myösu – kielen” ja ”todellisuuden” (välinen) totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevä suhde on esitettävä ”u – kielessä” muodostettavissa olevien ”lauseiden” (välisen) suhteen ilmaisuna.

Riippumattomuus”  –  siis se, että ”u – kieli” on ”samassa yhteydessä” – ilmaisematon ”todellisuuden” kanssa  –  korrespondenssiteorian  ristiriidattomuuden  ilmaisuna, välttämättömänä ”ehtona” merkitsee j o  minkä tahansa (täysin mielivaltaisen) ”u – kielessä” muodostettavissa olevan  ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden””  mahdollisuutta , ja siksi  –

”Emme voi antaa merkille väärää merkityssisältöä”. (2.0121 , 3.03 , 3.031 , 3.032 , 3.411 , 5.473 , 5.4731 , 5.4732 , 5.4733 , 5.5563)

Tämä ( (2.024 + 4.061 + 4.064)  →  5.4732)  on kuitenkin vasta ”lauseen” totuus-  ja todistusteoreettisen ”merkityssisällön” ensimmäinen totuusteoreettinen (merkitys) kerros  kun  sitä, e t t ä ”lauseen esittämä se ja se asiaintila .. täsmää tai on täsmäämättä .. pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.031)  e i  voi  vielä, edes periaatteessa ratkaista : ”Samassa yhteydessä” – ilmaisemattomuus ”todellisuuden” kanssa  t e k e e  vaatimuksen ”.. on verrattava .. todellisuuteen” (2.223)  toteuttamisen mahdottomaksi.

E R G O :  O n  osoitettava  –  u – kielen yhteys ”todellisuuteen” ’   –  e t t ä  u – kielellä” .. on .. jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. todellisuuden kanssa .. ( ( 2.024 + ! 4.061 + 4.064 )  →   2.162.1612.17 , 2.18 , 2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.01 , 4.022 , 4.023 , ! 4 . 0 3 , 4.031) , e t t ä  ”lauseen ”totuus tai epätotuus””  o n ”todistettavasti” mahdollinen / (2.223 , 2.224 , 2.225 , 3.04 , 3.05) .

Herää kysymys  –  m i t e n   u – kielen ’ yhteys ”todellisuuteen” ’ / korrespondenssiteorian ”logiikan” perusteella pätevä  ” ’ ”u – kieli” ’ ”  voi toteutua ?

” ’ ”U – kieli” ’ ”  on osoitettava (luonnollisesti) ”todellisuudesta” riippumattomassa ”u – kielessä” !

S i t e n  –   u – kielen ’ yhteyden ”todellisuuteen” ’ / ” ’ ”u – kielen” ’ ”  t ä y t y y  sisältyä ! ”u – kieleen”.

”Riippumattomuushan” on  j o  varannut ”u – kielen” ja ”todellisuuden” (välisen) ulkoisen suhteen ”paikan”.

Tämä antaa mahdollisuuden ohittaa ”todellisuuden” käsittämisen, mikäli ☺ kokee sen (totuusteorian itsensä avulla) hankalaksi.

Oleellista korrespondenssiteorian pätevyydelle, määrittelee ”todellisuuuden” sitten ”niin tai näin” , o n   u – kielen ’ yhteys ”todellisuuteen” ’   niin, että ”lauseen ”totuus tai epätotuus””  voidaan todistaa (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) .

U – kielen  ’ yhteys ”todellisuuteen” ’ / ”.. jotakin yhteistä .. todellisuuden kanssa ..” (2.16 + 2.18)  on siis samaa merkitseva sen kanssa, että  ”lauseen ”totuus tai epätotuus””  voidaan todistaa   (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) .

Toisin sanoen on mahdollista puhua suoraan ! ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden””  todistamisen mahdollisuuden  sisältymisestä ! ! ”u – kieleen ”itseensä”” .

Mallintaa ”todellisuutta” suoraan ”u – kielessä” todistettavissa olevien ”lauseiden” ilmaisuna. Esittää ”todellisuus” simuloimalla totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevää ”u – kielen” ja ”todellisuuden” (välistä) suhdetta ”u – kielessä” itsessään / ”sisältä päin” (4.114) .

Ja sitten ratkaista Wittgensteinin ”pyrkimyksen” onnistuminen tai epäonnistuminen / ! Russellin paradoksin ratkaisu.

N ä i n , simuloimalla totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevää ”u – kielen” ja ”todellisuuden” (välistä) suhdetta ”u – kielessä” itsessään / ”sisältä päin” (4.114) , korrespondenssiteorian ”logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat muodostavat maailman” (1.13) , joka ”maailma” , siis ”tosiseikat” (2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  sisältyy  – kokonaisuudessaan (3.42)  –  ”ukieleen”.

”Vaikka lause saattaa määrittää vain yhden logiikan avaruuden paikan, niin koko logiikan avaruuden täytyy jo olla sen mukana käsillä. ..”. (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.4 , 3.41 , 3.411 , 3.42 , 4.06 , 4.125)

”Mahdollisia asiaintiloja esittävien lauseiden välillä vallitseva  sisäinen  relaatio ilmaisee kielessä, että tietty sisäinen relaatio vallitsee asiaintilojen välillä”. (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.4 , 3.41 , 3.411 , 3.42 , 4.06 , 4.125)

”Maailman näkeminen sub specie aeterni on sen näkemistä  –  rajattuna  –  kokonaisuutena. Maailman tunteminen rajatuksi  kokonaisuudeksi on mystinen tunne”. (6.44 , 6.45 , 6.522)

N  Ä I N  korrespondenssiteorian logiikan  avaruuteen  sijoittuvat  tosiseikat ..” (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06s i s ä l t y v ä t  ”ukieleen”  –  rajattuna  –  kokonaisuutena ..” (6.45)  .

Mistä (tulee) ”mystinen tunne” (6.44 , 6.45 , 6.552) ?

”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”. (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06 , 6.44 , 6.45 , 6.522)

”On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä”. (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06 , 6.44 , 6.45 , 6.522)

Loogikolle !

Kahdesta syystä. Ensinnäkin pelkästään korrespondenssiteoria(n filosofia)sta johtuen, ja toiseksi ! etenkin siitä syystä, että  * korrespondenssiteorian perusteella päteviä ”lauseita” *  on juuri siksi, e t t e i  * niitä *  voi ilmaista, so. (4.0312 , 4.128 , 6.4321  ↔ / jos ja vain jos  (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06 , 6.44) ) , j a  e t t ä  * niitä *  on, v o i d a a n ! ”tehdä” (2.1 , 6.4321)  juuriu – kielessä” , joka  sisältää ! * n e * .

Toisin sanoen ”u – kieleen”  s i s ä l t y v ä  ” ’ ”u – kieli” ’ ”  osoittaa takaisinu – kieleen” , o s o i t t a e n  kuitenkin  samalla  korrespondenssiteorian olevan käyttökelpoinen (3.5) / Aapisen kohdat  L .  ja  M . .

Totuusteorian filosofiasta johtuva kevyempi syy ☺ ”mystiselle tunteelle” (6.45)  on yksinkertaisesti se, että korrespondenssiteorian, joka on ”(ontologisen) realismin” / ”u – kielestä” riippumaton ”todellisuus” totuusteoria, ”logiikasta” s e u r a a ”todellisuuden” suhteen pätevän ”u – kielen” , so.  ” ’ ”u – kielen” ’ ”  s i s ä l t y m i n e n ukieleen !

M i t e n ! ”maailman” / ”tosiseikkojen” (1.13 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)  on mahdollista  s i s ä l t y ä  kokonaisuudessaan (3.42)  ”ukieleen” , j a   säilyttää  riippumattomuutensa ?  –  Kuten ”(ontologinen) realismi” edellyttää.

Korrepondenssiteorian pätevyydelle välttämättömän ”u – kielen” riippumattomuuden ”todellisuudesta” täytyy olla edelleen voimassa samalla  kun ! ”todellisuuden” esittämisen suhteen pätevän ”u – kielen” / ” ’ ”kielen” ’ ”  t ä y t y y  sisältyä ”u – kieleen” .

L .     Korrespondenssiteorian ”logiikka”  V .

U – kielen  ’ yhteyden ”todellisuuteen” ’ / ” ’ ”kielen” ’ ”  t ä y t y y  sisältyä ! ”u – kieleen” .

Kuva esittää  asiaintilaa  logiikan avaruudessa, yksityisten  asiaintilojen  vallitsemistaja  vallitsematta  olemista ”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 4.01 , 4.1)

”Asiaintila” on siis yhtä kuin ”yksityisten asiaintilojen vallitseminen ja vallitsematta oleminen”.

Kuva on todellisuuden malli”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 4.01 , 4.1 , alleviivaus jatkuu (2.201) )

”Kuva kuvaa todellisuutta  e s i t t ä m ä l l ä  yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuuden”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 4.01 , 4.1 , alleviivaus jatkuu (2.202) )

”Kuva esittää mahdollista asiaintilaa logiikan avaruudessa”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 4.01)

Ja tämä ”todellisuuden mallina” – oleminen  e d e l l y t t ä ä  –  onnistuu ”kuvalta” vain niin  –   e t t ä  –

Kuva   s i s ä l t ä ä   esittämänsä  asiaintilan  mahdollisuuden. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 4.01 , 4.1)

Tämä (2.06 + 2.11 + 2.12 + 2.201 + 2.202 + 2.203)  syystä, että ”riippumattomuus” on varannut ”u – kielen” ja ”todellisuuden” (välisen) ulkoisen suhteen ”paikan”.

”Ajatus sisältää siinä ajatellun asiaintilan mahdollisuuden. Mikä on ajateltavissa, on myös mahdollista”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3 , 3.02 , 3.12 , 4.01 , 4.06 , 4.1)

”Lauseet esittävät yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista”. (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3 , 3.02 , 3.12 , 4.01 , 4.06 , 4.1)

Siten korrespondenssiteorian perusteella pätevät  lauseet  e s i t t ä v ä t  yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista”  s i s ä l t ä m ä l l ä  ”yksityisten  asiaintilojen  vallitsemisen  j a  vallitsematta  olemisen  m a h d o l l i s u u d e n   (4.01 , 4.1 + 2 . 2 0 3 + 2.201) .

Tähän ”pykälät” (2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02)  selityksineen, ja sitten ”pykälät” (4.25 , 4.3 , 4.4 , 4,41 , 4.431 , 5 , 5.01)  selityksineen .. jne. .

 

Allaoleva linkki Aapisen lopussa avattavaksi Wittgensteinin ”pyrkimyksen” (lisä)oppaaksi.

Linkki alkupaloihin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s