Wittgenstein ”selvennyksiä”

Wittgensteinia siteeraten, ”kaikki, mikä voidaan ajatella selvästi” (4.116), voidaan ilmaista myös lyhyesti.
Alla siis olennainen ”alkupaloista”, ja tarkoitus lähiviikkoina jatkaa koko ”paketin” osalta.

————————————

”Alkupalojen” tiivistys

Loogis-filosofisen tutkielman tehtävän asettelu, ”pyrkimys” on selkeä : ”rajata sisältä päin – kielessä – ajattelumahdollisuuksien piiri”. (Esipuhe ja (4.112,4.114) , ss. 1 – 2 )
Mistä on kysymys? ”Maailman” käsittämisestä ”niiden ”lauseiden”” ilmaisuna, jotka ”voivat olla tosia tai epätosia” – jotka ”voidaan todistaa ”todeksi tai epätodeksi””. (1.13,2.141,3,3.12,3.14,4,4.01,4.06,4.221,5,5.01) – Tässä vain ”numeroillaan” esitetyistä ”lauseista” voidaan päätellä : 1. ”lause projektiivisessa suhteessaan maailmaan on tosiseikka” (3.12 + 3.14)  2. ”vain lauseet, jotka ovat projektiivisessa suhteessaan mailmaan, voivat olla tosia tai epätosia” (3.12 + 3.14 + 4.06) 3. Siten on selvää, että ”tosiseikat” , joiden korrespondenssiteoriaan perustuvaa ”logiikkaa”, kuten käy ilmi, ”mikään ei voi edustaa” (4.0312), ovat ”todellisuuden kuvia”, siis ” ”todeksi tai epätodeksi ”todistettavissa olevia ”lauseita”” ”/”loogisia muotoja”.
”Loogiset muodot” – ”niiden ”kokonaisuus”” – on se ! ”edustamaton”.
”Loogiset muodot ovat vailla lukua” (4.128) , eikä mikään logiikan menetelmä”/”algoritmi” voi ”loogisia muotoja” kokonaisuudessaan, ”turingin koneen” pysähtyessä, luetella. – ”T – kone” ei siis pysähdy.
”Tosiseikat” , joiden ! VASTA ”luomisesta” Wittgenstein puhuu ”lauseessa” (2.1) ovat siis juuri ”todellisuuden kuvia”/”loogisia muotoja” – ”lauseen todellisia muotoja”. (4.0031)
Lähtökohta Wittgensteinin ”pyrkimykselle” on Russellin paradoksin asettama. Se, että ”yhtäkään ”lausetta”” ei voi pitää todistettavasti/ristiriidattomasti ”totena tai epätotena” ennen kuin on osoittanut ”lauseen todellisen muodon” logiikan so. ”tosiasioiden logiikan” (4.0312), minkä osoittaminen vasta johtaa Wittgensteinin ”perusajatukseen” – kuitenkin niin, että on voitu samalla osoittaa, että ”todellisuuden kuvia ”on””. (6.44)
Wittgensteinin ”tikkaiden” ensimmäinen puola onkin sekä Russellin paradoksin että korrespondenssiteorian asettama, ja on se, että ollaan ”totuuksien” suhteen ”tyhjän pöydän” ääressä – vielä ”vailla ”totuusehtoja”” olevan ”universaali – kielen” ääressä. – Siten mitään muuta ei alussa ole kuin Wittgensteinin itselleen asettaman ”tehtävän” / haasteen suorittamisen kannalta välttämätön ”U–kieli”. (kts. alaviitteet 2 ja 4 sekä 10/s. 7) Korrespondenssiteoriaa unohtamatta!(Katso luku 2.1 )
Wittgensteinin ”pyrkimys” on siis loogikkona osoittaa ”etukäteen..yhdellä kertaa” kaikki! ”ne ”lauseet” ” ” , jotka ”voivat olla tosia tai epätosia”. (5,47,5.4711) – Wittgenstein pyrkii osoittamaan ”kaiken kuvauksen olemuksen ja siten maailman olemuksen” (5,47,5.4711) lähtökohtanaan se ”totuuksista ”tyhjä pöytä”” ,ja tietenkin se, minkä ”lause” (2.1) sitten esittää tapahtuvan ”u-kielessä” korrespondenssiteoriaan ja sen! ”u–kielenkin” asettavaan logiikkaan perustuen. (Katso luku 2.2.1 )
Wittgenstein osoittaa – pystyy osoittamaan – tien ”u–kielen” kautta ”todellisuuden kuviin”/”maailmaan” siitä huolimatta, ja juuri sen! ”perusajatuksensa” takia.
(Kts. ss. 4 – 7)