”Tosiseikat kuuluvat kaikki vain tehtävään, eivät ratkaisuun”. (6.4321)

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

merkitsee Wittgensteinin ”maailman substanssi”-opin (1.13 , 2.021 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.06 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 5 , 5.01) näkökulmasta?

”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta” (2.021)

Mitä Wittgensteinin ”perusajatus” (4.0312 , 4.128 , 6.4321), ”todellisuuden kuvien” ei-johdettavuus

Korrespondenssiteorian perusteella pätevät kontingentit – lause ei voi olla epätosi*, so. lauseen totuu-den kieltäminen ei ole mahdollista, ellei jonkin toisen lauseen (4.064 , 4.0641) totuus tee sitä* mahdol-liseksi – lauseet poissulkevat toistensa ilmaisemisen.

merkitsee ”olioiden” (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2) näkökulmasta?

”Lauseissa käytetyt yksinkertaiset merkit ovat nimiä”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2)

”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys. (”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2)

”Vaatimus, että yksinkertaiset merkit ovat mahdollisia, on vaatimus merkityssisällön yksiselitteisyydes-tä”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2)

”Vaatimus .. merkityssisällön yksiselitteisyydesta” (3.23) koskee lauseen totuus- ja todistusteoreettista, lauseen ”todellisuuden kuvana” olemisen, ”merkityssisältöä” ; ei enää sitä minkä, ”.. sen ja sen .. yksityi-sen asiaintilan” (4.031 + 4.0311), mikä tahansa ”u-kielen”, vasta kieliopillisesti oikein muodostettu, lause (4.0031) esittää vielä todellisuudesta riippumatta.

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys ja yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suh-teen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat ja ovat vallitsematta”. (4.2)

”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01)

Toisin sanoen ”.. Vain .. elementaarilauseiden yhteydessä .. nimillä on merkitys” (3.3 + 4.23) ; yksinker-taisesti ja yksiselitteisesti (3.202 , 3.23 , 4.2).

Mitä ”nimet” merkitsevät ? – Siis ! ”.. nimen merkitys .. vain elementaarilauseiden yhteydessä” (3.203 + 4.23, alleviivaus minun.), yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti.

”Jos elementaarilause on tosi, vastaava yksityinen asiaintila vallitsee. Jos elementaarilause on epätosi, vastaava yksityinen asiaintila ei vallitse”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01)

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet merkitsevät yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja val-litsematta olemisen mahdollisuuksia”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01 , alleviivaus minun.)

Nimet” merkitsevät – ”.. elementaarilauseiden totuuden ja epätotuuden mahdollisuuksia” (2.201 , 4.01 , 4,1 , 4.25 + 4.3 ; vaikka tämä (4.25 + 4.3) ei olekaan suora lainaus ko. pykälistä, johtopäätös pätee ja siksi lainausmerkit.). ”Nimet” merkitsevät, esittävät ”.. elementaarilauseiden yhteydessä .. lauseiden totuuden ja epätotuuden ehdot” (4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41).

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet ovat lauseiden totuuden ja epätotuuden ehdot”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01)

”Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita. (Elementaarilause on oma totuusfunktionsa)”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01)

Pykälän 5 suluissa oleva sanoo sen, että ”elementaarilauseella” ei ole enää, yksiselitteisyytensä takia ”.. niillä ei voi olla rakennetta” (2.021), omaa rakennettaan, so. omia ”elementaarilauseitaan .. totuusmah-dollisuuksineen” (mahdollisesti ! loputtomiin).

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01)

”Nimet” (3.202 , 3.203 , 4.23) merkitsevät siis ”.. lauseiden totuuden ja epätotuuden ehdot” (4.41) ! yk-siselitteisesti. Miten! – Kontingenttien lauseiden, lauseet yhäpitäviä molempien, sekä ”totuuden” että ”epätotuuden”, mahdollisuuksien suhteen (4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01), osalta niin, että lausei-den ”epätotuus” on (ristiriidattomasti) mahdollinen jos ja vain jos ”epätotuuden”* korvaa, so. ”sitä”* edustaa jonkin toisen lauseen ”totuus”. – Muuten todellisuudessa ei ole ”mitään”, minkä kanssa (epä-toden) lauseen ”esittämä” (4.031 , 4.0311) ! ei … pidä yhtä (2.222).

Ja, tämä ! ”lauseiden totuusargumenttien totuusmahdollisuuksien” (4.41 , 5.01) esitys –

”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden” (2.014 , 2.021 , 2.06 , 2.063 , 2.11* , 2.201 , 2.203* , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 5.01)

on ”todellisuuden täydellinen kuvaus” (4.023 , 4.5 , 5.47 , 5.471 , 5.472), u-kielessä ”.. sisältä päin ..” (Esi-puhe / (4.112 , 4.114)) simuloituna ; se mikä ”kuuluu tosiseikkojen tehtävään” (1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.141 , 2.201 , 6.4321). – Se, mikä ei kuitenkaan enää voi onnistua, so. ”ratkaisu” (6.4321), on ! sanoa, johtaa kaikki ne lauseet, jotka ovat ”.. elementaarilauseiden totuusfunktioita” (5 , 5.01), toteuttavat kaik-ki ”totuusargumenttiensa totuusmahdollisuudet” (4.25 , 4.3 , 4,41 , 5 , 5.01).

”Lauseen merkityssisältöä”, totuus- ja todistusteoreettista ”merkityssisältöä”, minkä korrespondenssi-teorian perusteella oikein muodostetut ”.. Lauseet osoittavat ..” (2.18 , 2.21 , 4.12 , 4.121), so. että

”Lause on yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdolli-suuksien suhteen”. (4.23 , 4.4 , 4.431 , 5.01)

”Yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elemententaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on totuusehtojensa ilmaisu”. (4.23 , 4.4 , 4.431 , 5.01 , alleviivaus minun.)

”.. ei voi sanoa” (4.1212) ; luettelemalla kaikki ”totuusehdot” toteuttavat lauseet (4.128).

Tähän pykälän 3.13 kautta pykäliin (3.3 , 3.31 , 3.311), ja sitten Wittgenstein ”perusajatus” (4.0312) / py-kälä 2.0141.

Lauseiden totuuden tai epätotuuden todistettavuus, se että lause on ”todellisuuden kuva” (4.01 , 4.06), perustuu ”olioihin”, siis ”lauseyhteydessään yksiselitteisesti merkitseviin yksinkertaisiin nimiin” (3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 5 , 5.01).

Siitä, että lauseiden totuuden tai epätotuuden todistettavuus perustuu ”olioihin”, siis ”lauseyhteydes-sään yksiselitteisesti merkitseviin yksinkertaisiin nimiin” (3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 5 , 5.01) seuraa, kun näitä oikein muodostettuja lauseita, so.”todellisuuden kuvia” ei voi (kaikkia) ilmaista, että ”ilmaisemattomuus” koskee myös ”olioita”.

Olioita voin vain nimittää. Merkit edustavat niitä. Voin ainoastaan puhua niistä, en voi ilmaista niitä. Lause voi sanoa vain, miten olio on, ei mitä se on”. (3.221 , 4.1272 , 4.128 , 5.55 , 5.5571 , alleviivaus mi-nun.)

”.. On mieletöntä puhua kaikkien olioiden lukumäärästä. ..”. (3.221 , 4.1272 , 4.128 , 5.55 , 5.5571)

”Loogiset muodot ovat vailla lukua. ..”. (3.221 , 4.1272 , 4,128 , 5.55 , 5.5571)

”Nyt meidän vastattava a priori kysymykseen kaikista mahdollisista elementaarilauseiden muodoista. Elementaarilauseet muodostuvat nimistä. Koska emme kuitenkaan voi ilmoittaa erimerkityksisten ni-mien lukumäärää, emme myöskään voi ilmoittaa elementaarilauseiden rakennetta”. (3.221 , 4.1271 , 4.128 , 5.01 , 5.55 , 5.5571 , alleviivaus ja kursiivin minun.)

”Ellen voi ilmoittaa a priori, mitä elementaarilauseita on olemassa, silloin ilmoittamishaluni täytyy joh-taa ilmeiseen mielettömyyteen”. (3.221 , 4.1272 , 4.128 , 5.01 , 5.55 , 5.5571)

Se, että ”.. .. emme voi voi ilmoittaa erimerkityksisten nimien lukumäärää .. ilmoittaa .. mitä elementaa-rilauseita on olemassa ..” (4.1272 , 4.128 , 5 , 5.01 , 5.55 + 5.5571 , alleviivaus minun.) johtuu siitä, että se, mitä ”.. ei voi sanoa” (2.17 , 2.18 , 2.21 , 4.12 , 4.121 , 4.1212 , 4.128 , alleviivaus minun.) , so. –

”Lauseen .. yhtäpitävyys .. niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat ja ovat vallitsematta” (2.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01 , alleviivaus, kursiivi ja painotus minun.)

perustuu juuri ”lauseyhteydessään yksiselitteisesti merkitseviin yksinkertaisiin nimiin” (3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 5 , 5.01). – Ne osoittavat, että lauseet voivat olla sekä ”tosia” että ”epätosia”, pitää yhtä totuusargumenttiensa sekä ”totuuden” että ”epätotuuden” mahdollisuuksien kanssa, olemal-la myös lauseitten ”epätotuuden” mahdollisuuden edellyttämien toisten lauseitten totuusargumenttien ”totuuden” mahdollisuuksien ilmaisuja.

”Oliot muodostavat maailman substanssin. ..”. (2.06 , 2.063 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23)

Ennen kuin mikään u-kielessä (jo) muodostettavissa oleva lause voi esittää ”.. yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista” (2.06 , 4.1), väittää, että ”.. Asiat ovat niin ja niin” (1.12 , 4.5), siis olla todistettavasti korrespondenssiteorian perusteella tosi tai epätosi, lauseella ”.. täytyy .. olla jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. todellisuuden kanssa .. so. todellisuuden muoto” (2.022 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18), joka ”.. kiinteä muoto rakentuu juuri olioista” (2.023).

”Lauseissa käytetyt yksinkertaiset merkit ovat nimiä”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23)

”Nimi merkitsee oliota. Olion on nimen merkitys. (”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. (2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23)

”Vaatimus, että yksinkertaiset merkit ovat mahdollisia, on vaatimus merkityysisällön yksiseitteisyydes-tä”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 4.2 , 4.23 , 5 , 5.01)

Niiden ”yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen mahdollisuuksien”, joiden ”suh-teen lause pitää ja ei pidä yhtä” (3.23 , 4,2) on oltava ”yksiselitteisiä”. – Siksi ”olioilla” enää ”.. ei voi olla rakennetta” (2.021).

”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä”. (4.23 , 5 , 5.01)

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (4.23 , 5 , 5.01)

Lauseiden, jotka ovat ”todellisuuden kuvia” pykälän 4.06 kontingentissa merkityksessä (ei ”ääritapaus-ten” (4.46) merkityksessä) täytyy voida olla sekä ”tosia” että”epätosia”, so. sisältää totuusargumenttien-sa molemmat, sekä ”totuuden” että ”epätotuuden”, mahdollisuudet (2.06 , 2.1 , 2.11* , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203* , 3.02* , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01) ; ja ”oliot” ovat juuri lauseiden totuusargument-tien molempien (kontingenttien) totuusmahdollisuuksien ilmaisuja. Siis lauseiden sekä ”totuuden” että lauseiden ”epätotuuden” mahdollisuuden edellyttämien toisten lauseiden ”totuuden” mahdollisuuden ilmaisuja (3.4 , 3.41 , 3.411 , 3.42 , 4.06 , 4.0641).

”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. (3.3 , 3.31 , 3.311)

”Jokaista lauseen merkityssisältöä luonnehtivaa osaa kutsun ilmaisuksi (symboliksi). (Lause itsekin on ilmaisu.) Ilmaisua on kaikki lauseen merkityssisällölle ominainen, mikä voi olla yhteistä useille lauseille. Ilmaisu luonnehtii erään muodon ja erään sisällön ykseyden”. (3.3 , 3.31 , 3,311)

”Ilmaisu edellyttää kaikkien niiden lauseiden muodot, joissa se voi esiintyä. Se on erään lausejoukon yhteinen, luonnehtiva tuntomerkki”. (3.3 , 3.31 , 3.311)

Siitä, että korrespondenssiteorian perusteella oikein muodostettuja (kontingentteja) lauseita on mahdo-ton ilmaista, lauseet ! poisulkevat ! itse ristiriidattoman ilmaisemis-mahdollisuutensa, seuraa luonnolli-sesti ”olioiden” ilmaisemattomuus ko. lauseiden perustana, ”substanssina”.

Kun kielen / u-kielen välttämätön yhteys todellisuuteen (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18) sisältyy, muuta vaihto-ehtoa ei ole (kun riippumattomuus on jo varannut kielen todellisuuden ulkoisen suhteen paikan (4.125 , 4.1251)), u-kieleen – siinä muodostettavissa oleviin lauseisiin – niin ”vain lauseyhteydessään merkitse-vät nimet” (2.021 , 3.203 , 3,3) ovat luontevia, ellei ohittamattomia, ”sisältämisen” subjekteja. ”Oliothan” (3.203) ovat ! aina läsnä missä tahansa kielessä, minkä tahansa kielen kaikissa mahdollisissa lauseissa. Olkoot nimi, sana tai lause mikä tahansa merkki, missä tahansa kielessä, aina herää kysymys ”merkityk-sestä”.

”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5.01)

Tähän ”kaikki asiaintilat” / ! (2.06 , 2.11)

”Olion esiintymismahdollisuus yksityisissä asiaintiloissa on olion muoto”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Vaiheessa” ollaan, vielä.

”Todellisuuden kuvien” ei-johdettavuus merkitsee, pykälän 4.2 avulla ilmaistuna, että –

”Lauseen .. y h t ä pitävyys .. niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat ja ovat vallitsematta”. (4.2)

on se, mitä ”.. ei voi sanoa” (4.0312 , 4.1212 , 4.128 , 6.4321). Lauseiden(han), joka ovat ”todellisuuden ku-via” ! pykälän 4.06 merkityksessä. täytyy voida olla sekä ”tosia” että ”epätosia”, so. sisältää totuusargu-menttiensa molemmat totuusmahdollisuudet, ! ja ”.. yhtäpitävyys .. niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat .. ovat vallitsematta” – ”.. lauseiden totuusargumentit” (4.1 , 4.2 , 4.21 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5.01) ovat epätosia – edellyttää, e t t ä ! ko. ”totuusargumentit” ovat (myös) jonkin toisen lauseen, joidenkin toisten lauseiden ! t o t u u d e n ”.. argumentit” (5.01) :

LAUSE EI VOI OLLA KORRESPONDENSSITEORIAN PERUSTEELLA KONTINGENTISTI EPÄTOSI*, ELLEI JONKIN TOISEN LAUSEEN TOTUUS TEE SITÄ* MAHDOLLISEKSI – JA KO. ”LAUSEET” POISSULKEVAT ”TOISTENSA” ILMAISEMISEN samassa yhteydessä, mikä merkitsee ko. lauseitten riippumattomuutta (eli alussa ollut riippumattomuus-vaatimus toteutuu lopussa ei-johdettavuuden kautta).

Tästä pitää jatkaa eri tavalla, kuin alla.

Mitä ”vain lauseiden totuusargumenttien yhteydessä esiintyvät yksinkertaiset nimet, yksiselitteisilla merkityksillään” (1.13 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.2 , 4.23 , 5 , 5.01) ilmaisevat? – Minkä ilmaisuja ”yksiselitteiset merkitykset” ovat, ja ! miksi ”.. en voi ilmaista niitä. ..” (3.221) ? – Mitä se, että pätevä ”.. Lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.4 , 4.431 , alleviivaus minun.) merkitsee siitä näkökulmasta, että –

”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5.01)

Kun kielen / u-kielen välttämätön yhteys todellisuuteen (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18) sisältyy, muuta vaihto-ehtoa ei ole (kun riippumattomuus on jo varannut kielen todellisuuden ulkoisen suhteen paikan (4.125 , 4.1251)), u-kieleen – siinä muodostettavissa oleviin lauseisiin – niin ”vain lauseyhteydessään merkitse-vät nimet” (2.021 , 3.203 , 3,3) ovat luontevia, ellei ohittamattomia, ”sisältämisen” subjekteja. ”Oliothan” (3.203) ovat ! aina läsnä missä tahansa kielessä, minkä tahansa kielen kaikissa mahdollisissa lauseissa. Olkoot nimi, sana tai lause mikä tahansa merkki, missä tahansa kielessä, aina herää kysymys ”merkityk-sestä”.

”Olion esiintymismahdollisuus yksityisissä asiaintiloissa on olion muoto”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

Totuus- ja todistusteoreettisesti pätevällä lauseella ”.. on .. todellisuuden kanssa .. yhteinen looginen muoto, so. todellisuuden muoto” (2.16 + 2.17 + 2.18). Tämä, lauseen todistettavissa olevan totuuden tai epätotuuden tekevä ”muoto” edellyttää lauseen ristiriidattoman epätotuuden mahdollisuuden suhteen jonkin toisen lauseen totuuden mahdollisuutta. Siksi ”olion muoto” merkitsee (periaatteessa) kaikkia nii-tä toisia ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” esittävia lauseita (4.031 + 4.0311), joissa ”olion” on mahdol-lista esiintyä, ”lauseyhteydessään merkitä” (2.0141 , 2.021 , 3.203 , 3.3). – Jos lause on vasta ! riippumat-tomuuden määrittämä ”.. vain lauseen esivaihe” (1.12 , 2.06 , 2.024 , 4.0641), vielä vailla u-kielen, u-kie-lessä ”.. sisältä päin ..” tehtävää (2.1 , 4.114), yhteyttä todellisuuteen (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02), lause ei edellytä –

”Mahdollisia asiaintiloja esittävien lauseiden välillä vallitseva sisäinen relaatio ilmaisee kielessä, että tietty sisäinen relaatio vallitsee asiaintilojen välillä”. (4.125)

jotakin toista u-kielen lausetta, ”.. toisen loogisen paikan ..” (3.4 , 3.41 , 3.411 , 4.0641) ilmaisuna.

”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

Se, että ”.. (Elementaarilause on oma totuusfunktionsa.)” (4.23 3.3 , 5) merkitsee ”olioiden rakenteetto-muutta”, so. ”elementaarilauseet” eivät sisällä enää omia ”elementaarilauseitaan totuusmahdollisuuksi-neen” (4.25 , 4.3 , 4.41).

”Lauseissa käytetyt yksinkertaiset merkit ovat nimiä”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Nimi merkitsee oliota. Olion on nimen merkitys. (”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Vaatimus, että yksinkertaiset merkit ovat mahdollisia, on vaatimus merkityysisällön yksiseitteisyydes-tä”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

Niiden yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen mahdollisuuksien”, joiden ”suh-teen lause pitää ja ei pidä yhtä” (3.23 , 4,2) on oltava ”yksiselitteisiä”. Se, että –

”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä”. (4.23 , 5.01)

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (4.23 , 5.01)

sanoo ”lauseen totuusargumenttien totuusmahdollisuuksien”, siis sekä ”totuuden” että ”epätotuuden” mahdollisuuksien, olevan ”nimen merkitysten” ilmaisuja. Lauseen ”epätotuuden” mahdollisuus edel-lyttää siis lauseen muodostavien nimien, sanojen mahdollisuutta esiintyä jonkin toisen lauseen yh-teydessä, joka ”totuudellaan” tekee (lähtökohtana olleen) ensimmäisen lauseen ”epätotuuden” mah-dolliseksi. Totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä, oikein muodostettu ”.. Lause .. edellyttää kaikkien niiden lauseiden muodot, joissa se voi esiintyä ..” (3.31 + 3.311).

”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3,311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Jokaista lauseen merkityssisältöä luonnehtivaa osaa kutsun ilmaisuksi (symboliksi). (Lause itsekin on ilmaisu.) Ilmaisua on kaikki lauseen merkityssisällölle ominainen, mikä voi olla yhteistä useille lauseille. Ilmaisu luonnehtii erään muodon ja erään sisällön ykseyden”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Ilmaisu edellyttää kaikkien niiden lauseiden muodot, joissa se voi esiintyä. Se on erään lausejoukon yhteinen, luonnehtiva tuntomerkki”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Lauseen käsitän – Fregen ja Russellin tavoin – siihen sisältyvien ilmaisujen funktioksi”. ( 2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

Tähän se ! ilmeinen (3.3 , 3.31 , 3.311 + 3.318 , 4.2 , 4.4 , 4.431 , 5 , 5.01).

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys ja yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suh-teen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat ja ovat vallitsematta”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Elementaarilause muodostuu nimistä. Se on nimien yhteys, nimien yhteenliittymä”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”On ilmeistä, että meidän on lauseiden analyysissä päädyttävä elementaarilauseisiin, jotka muodostu-vat välittömästi toisiinsa liittyvistä nimistä. Tässä herää kysymys, miten lauseyhteys syntyy”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Nimet esiintyvät lauseissa vain elementaarilauseiden yhteydessä”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita. (Elementaarilause on oma totuusfunktionsa)”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (2.014 , 2.0141 , 2.021 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.22 , 4.221 , 4.23 , 5 , 5.01)

Mitä vain lauseiden totuusargumenttien yhteydessä esiintyvät yksinkertaiset nimet yksiselitteisilla mer-kityksillään* ilmaisevat? – Minkä ilmaisuja ne* ovat?

Sitten mitä se, että ”.. Lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.4 , 4.431) merkitsee Wittgensteinin ”maail-man substanssi”-opin näkökulmasta. – Mitä vain lauseiden totuusargumenttien yhteydessä esiintyvät (yksinkertaiset) nimet* merkityksillään ilmaisevat? – Minkä ilmaisuja ne* ovat?

(Tähän se, mitä ”todellisuuden kuvien” ei-johdettavuus (4.0312 , 4.128 , 6.4321) / Wittgensteinin ”maailman subs-tanssi”-oppi / lauseen totuus-  ja todistusteoreettinen ”merkityssisältö” (1.13 , 2.01412.021 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.202 , 3.203 . 3.221 , 3.23 , 3.3 , 3.31 , 3.311 , 3.318 , 4.2 , 4.23 , 5.01 , 5.55 , 5.5571) merkitsee.)

Minkä ilmaisuja (3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , 4.23 , 5.01) ovat ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s