”Lauseen merkityssisällöstä” ? . .

     ( . . ja hieman johdattelua ”peruasajatukseenkin” (4.0312)  kielen ja ”todellisuuden”  totuus-  ja todistusteoreettisen suhteen ilmaisuna. )

     Olkoot hyvänä esimerkkinä ”vertailevasta” ja ”kirjaimellisesta” lukutavasta.  –  Ensin lyhyt alustus.

     Kyse on ”lauseesta” niin, että  ”lause on todellisuuden kuva” (2.06 , 4.01) , ei enää  ”vain lauseen esivaiheesta” (4.0641)  pelkästään  ”sen ja sen asiaintilan esittävän lauseena”  (4.031) , että  voidaan edes kysyä !  ”lauseen ”todellisuuden kuvana”” / ”lauseen ”totena tai epätotena””  olemisen mahdollisuutta   (2.021 , 2.0211 , ! 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.06 , 4.064) .

     Kyse on siitä ”mitä” se ”merkityssisältö” merkitsee  –

Minkä kuva esittää, se esittää kuvaamismuodollaan totuudestaan tai epätotuudestaan riippumatta”.  (2.22 , 2.221)

     Luonnollisesti, välttämättä vielä ! ”totuudestaan tai epätotuudestaan  r i i p p u m a t t a” , kun  ”lauseen kuvaamismuodollaan esittämässä merkityssisällössä”  on kyse vasta siitä, ”mitä”  se, että  ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.431) merkitsee, t a i  pikemminkin ! , pitää kirjaimellisesti sisällään sen ilmaisuna, sen suhteen, e t t ä  y l i päätään  ”lause voi olla tosi tai epätosi” (4.06)  :  Todistettavasti (4.221 , 5 , 5.01) !  –  ”Totuuden” korrespondenssiteoriaan (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.224 , 3.04 , 3.05)  perustuen.

     Toisin sanoen :  Lauseen  kuvaamismuodollaan  esittämä  merkitysisältö  on (vasta) lauseen ( j o  esittämän sen ja sen asiaintilan)  t o t u u s e h t o j e n  ilmaisu ( , ja siksi lauseen totuudesta tai epätotuudesta / lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyydestä tai yhtäpitävyyden puutteesta todellisuuden kanssa riippumaton) ” .  (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.22 , 2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.0311 , 4.061 , 4.064 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5.01)

     Lyhyesti :  Lauseen  k u v a a m i s m u o t o   on  lauseen   t o t u u s e h t o j e n  ilmaisu” .

     Kysymys ”lauseen (esittämästä) merkityssisällöstä”  k o s k e e  siis sitä ! , M I T Ä ”lauseen totuusehdot”  merkitsevät ;  mitä se, että ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.431)  merkitsee ?

     ( ”Alustus”  päättyy. )

     Missä ”pykälässä”  Wittgenstein määrittelee ”lauseen esittämää merkityssisältöä”  eniten tai riittävän yksityiskohtaisesti, että kirjaimellinen ”vertaileminen” toisiin ”pykäliin” on mahdollista ?

     Mikä ”pykälä”  määrittää  ”lauseen merkityssisältöä”  sen ilmaisuna, että  ”lause on todellisuuden kuva” , siis sen ilmaisuna, e t t ä  ”lause voi olla tosi tai epätosi” (4.06) ?  –  Sen ilmaisuna , e t t ä  ”lauseen  j o  esittämä se ja se asiaintila voi pitää yhtä tai olla yhtäpitämättä todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.064) .  –  ”Todistettavasti” (5 , 5.01) .

     Ainakin ”pykälä” (4.2) , missä alla mainittujen  –  ”niiden mahdollisuuksien suhteen”  ja ”yksityiset asiantilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”  –  ohella kannattaa kiinnittää huomio siihen, että ! ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen mahdollisuutta todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.06)  s i m u l o i d a a n  /mallinnetaan (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12) ! !  TOTUUS –  J A  TODISTUSTEOREETTISESTI  PÄTEVÄN ”LAUSEEN  MERKITYSSISÄLLÖN”  SUHTEEN.  –  ”K i e l e s s ä” .  /   ”S i s ä l t ä  p ä i n” . (Kts. esipuhe / (4.114) )  –  Toisin sanoen  ”niiden  mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta” (4.2)  s i m u l o i  / ”m a l l i n t a a ”todellisuutta”” , j a  sitä, mikä tekee ”vertaamisen todellisuuteen” / ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen todellisuuden kanssa” (2.223)  mahdolliseksi  n i i n , e t t ä  ”yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute” voidaan osoittaa, näyttää toteen.  –  Se, että  ”todellisuuden ”mallintaminen””  tapahtuu  ”kielessä” / ”sisältä päin”  johtuu siitä, että  totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevä ”lause”  sisältää ”.. n e  mahdollisuudet, e t t ä ..” (4.2)  sen ilmaisuna, että  –

”Kuvalla ja kuvattavalla on yhteinen looginen kuvaamismuoto”. (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.2 , 2.201 , 2.202 , 2.203)

     Totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevää ”kieltä” / ”todellisuuden kuvia”  ja  ”todellisuutta”  yhdistää ! ”t o d i s t e t t a v u u s”.  –  Jos voit osoittaa, että ”todellisuuden kuvia ”on””  →  ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1)    olet osoittanut samalla, ! ”.. e t t ä  maailma on” (6.44) .  –  Ja  se, että Wittgenstein onnistuu tässä ”osoittamisessa” , saattaa hyvinkin tehdä  ”kuivan logiikan tutkielman loistavimmaksi metafilosofiseksi reflektioksi kautta aikojen” ( Tommi Uschanov  ”Wittgensteinin Tractatus logiikan kritiikkinä” , Niin & Näin / v. 1998 / 3 ) .  –  Wittgenstein näet tekee ”mahdottomasta mahdollisen”  eli onnistuu osoittamaan ! ”todellisuuden” olemassaolon ! ! ”(ontologisen) realismin”  merkityksessä :  ”Todellisuuden kuvien ”e i – johdettavuuden”” / ”perusajatuksensa” (4.0312 , ! 4.0641 , 4.128 , 6.4321)  ilmaisuna.  –  Ensin Wittgenstein osoittaa ”miten” , ja  vain !   MITEN ”todellisuuden kuvat”” / ”lauseet, jotka voivat olla tosia tai epätosia” (4.06)  korrespondenssiteoriaan *  →  sen *  l o – g i  i  k k a a n **  →  perustuen  kontingentilla  j a  todistettavissa olevalla ”tavalla .  (2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.2 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , ! 3.02 , 3.04 , 3.05 , 3.12 , 3.14 , 4.031 , 4.06 , 4 . 0 6 1 ** , ! 4.125)  –  T o i s e k s i   Wittgenstein osoittaa ! , E T – T Ä    MITEN     o n  mahdollinen / r i s t i r i i d a t o n  ↔  ( lue ”jos ja vain jos” )  #  M I T E N  ” L O – G I I K K A A ” E I  VOI  EDUSTAA  MIKÄÄN #  –  ”M E T A ”LOGIIKKANSA” ”  –  S A M A L L A   K U N   V O I  OLLA  VARMA  ”TODELLISUUDEN  KUVIEN”  OLEMASSAOLOSTA . (3.332 , 3.333 , 4.0312 , ! 4.0641 , 4.1272 / ”.. On mieletöntä puhua kaikkien olioiden lukumäärästä ..”  , 4.128 , 4.221 , 4.23 , 5.01 , 5.55 , 5.5571)  –  ”Tosiseikkojen”    ”todellisuuden kuvien  LOGIIKKA  korrespondenssiteoreettinen  v o i  olla ! ” T O T U U D E N  ”SÄILYTTÄVÄÄ” ”    ( ”jos ja vain jos” )  ”.. Kieltävä lause määrittää  t o i – s e n  loogisen paikan kuin kielletty lause .. kielletyn lauseen  u l k o puolella ..” (4.0641)  N I I N , E T T Ä  ”.. t o i n e n  looginen paikka ..”  on nimenomaan  S E ! e i – johdettava” / ”ilmaisematon” / ”Minkä voi osoittaa, sitä ei  v o i  sanoa” (4.12 , 4.121 , 4.1212 , katso  Wittgenstein tutkielma  I I I  /  luku 12 ,  ja eritoten ss.  44 – 48 ) .

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”. (4.01 , 4.2)

 –     ”niiden mahdollisuuksien suhteen” ?

–     ”yksityiset asiantilat vallitsevat tai ovat vallitsematta” ?

Ensin  ”jälkimmäinen”.

”Jos elementaarilause on tosi, vastaava yksityinen asiaintila vallitsee.  Jos elementaarilause on epätosi, vastaava yksityinen asiaintila ei vallitse” . (4.25)

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (5.01)

Siten saadaan  –

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.25 + 5.01)

     ”Lauseen” totuus-  j a  todistusteoreettinen ( , e i k ä  pelkästään se ”merkityssisältö” , että voidaan edes kysyä   ”lauseen ”todellisuuden kuvana””  olemisen mahdollisuutta   )  ”merkityssisältö” sen ilmaisuna, että ”lause on todellisuuden kuva” (4.01) on siis ”lauseen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” .  (4.2 + 4.25 + 5.01)

Entä  –  ”niiden mahdollisuuksien suhteen” ?

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet merkitsevät yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuuksia” . (2.021 , 2.06 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 4.221 , 4.23 , 4.3 , 5.01)

Siten saadaan  1.  / ensin ( , ja halutessaan voi lisätä asiaan kuuluvaan väliin …..  totuus- ja todistusteoreettinen ( , eikä pelkästään se ”merkityssisältö” , että voidaan edes kysyä    ”lauseen ”todellisuuden kuvana”” olemisen mahdollisuutta    ( , tämän  lisäyksen mahdollisuuden koskiessa tietenkin myös kohtaa  2.  ) ) )  –

     ”Lauseen ….. merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden lauseen totuusargumenttien totuusmahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.254.3 + 5.01)

Siten saadaan  2.  / t o i s e k s i , ottaen huomioon, e t t ä  ”totuusargumenttien totuusmahdollisuudet  m e r k i t s e v ä t   lauseen totuusargumenttien  totuuden  j a  epätotuuden  m a h d o l l i s u u k s i aE T T Ä   –

     ”Lauseen ….. merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden lauseen totuusargumenttien  totuuden   j a   epätotuuden   m a h d o l l i s u u k s i e n”   –   S I I S    S E K Ä  ”totuuden”  E T T Ä  ”e p ä totuuden”  MAHDOLLISUUKSIEN    –  ”suhteen, e t t ä   lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.254.3 + 5.01)

     ( ”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien”  t ä y t y y  o l l a    ”S E K ÄE T T Ä”  mahdollisuuksiensa   ILMAISU   v o i d a k s e e n  ”merkitä yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuutta” (4.3) . )

     ”Lauseen totuusargumenttien totuus tai epätotuus”  voidaan osoittaa, todistaa  v a i n !   s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  totuusargumenttiensa ”epätotuuden” mahdollisuuksien   suhteen. ( Katso  Wittgenstein tutkielma  I  /  luku  3.3  ss.  53 – 54 . )

     Jatkan tästä jossain vaiheessa ”pykälien” (4.4 , 4.41 , 4.431 , 2.1 , ! 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , 3.318 , 3.332 , 3.333)  parissa.  –  Ehkä hyvinkin arvattavissa olevalla ”tavalla” .

     MIKSI   Wittgenstein puhuu monikossa, käyttää ”pykälässä” (4.3) ilmaisua ! ”J A?  Jatkaen ”samaa rataa”  –

”Lause on yhtäpitävyyden j a yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 5.01)

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet ovat lauseiden totuuuden  j a  epätotuuden ehdot”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 5.01)

”Yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on totuusehtojensa ilmaisu”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5.01)

     Yksinkertaisesti siksi, että  k u n    m i t ä ä n / ”minkään ”lauseen””  totuusehtoja   e i vielä ole  –  lähtökohtahan on ! ”u – kieli” – vielä – vailla – ”totuusehtoja”  –  N I I N  ”KAIKKI ”TOTUUSEHDOT””   ON  ILMAISTAVAY H D E N  ”TOTUUSEHTOJEN ”R Y H M Ä N”” (4.46)  MUODOSTUESSA  ”TODELLISUUDEN  KUVISTA  /  ”n i i s t ä  ”lauseista”” , joiden ”esittämien niiden ja niiden asiaintilojen”  voidaan osoittaa  ”täsmäävän tai olevan täsmäämättä todellisuuden kanssa”   k o n t i n g e n t i l l a  ”tavalla .

     *Kontingentilla ”tavalla”* ?  –  On voitava osoittaa  s e  korrespondenssiteoriaa koskeva  *”välttämätön asiaintila”* , e t t ä  ”lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan” SEKÄ  ”yhtäpitävyys”  ETTÄ  ”yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa” (2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.031)  on mahdollinen.  –  J o s  kolmannen poissuljetun lain oletetaan olevan voimassa, ja korrespondenssiteorian ”logiikasta” seuraa  ENSIN , E T T Ä   y h t ä k ä ä n  ”sen ja sen asiaintilan esittävää lausetta”  ei voi osoittaa + väittää todistettavasti ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyttä tai yhtäpitävyyden puutetta todellisuuden kanssa” , n i i n  ”molempien” / ”yhtäpitävyyden”  j a  ”yhtäpitävyyden puutteen” –  siis  ”yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen”  –  o n  oltava  mahdollisia , K U N  O S O I T E T A A N   mahdollisuus väittää todistettavasti  ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa”.  –  J o s  yhtäkään ”lausetta” e i  ole (vielä) todistettu ”todeksi tai epätodeksi” / ”joko – tai” , j a  edellytetään ”joko – tai” ,  n i i n ! ”s e k äe t t ä”  on  oltava mahdollinen .  –  J o s  en ole vielä valinnut *”sinisen”*  tai  *”keltaisen”* välillä, n i i n  on oltava niin, että * ”m o l e m m a t” *  ovat käsilläolevia  mahdollisuuksia .  –  J o s  on, oletetaan ”kaksi ”mahdollisuuutta”” , eikä ””kumpikaan””  ole vielä toteutunut, n i i n  ””molempien”” / ”j a” / ”s e k ä – e t t ä”  on oltava mahdollisia.

     Se, ”minkä” Wittgenstein jättää sanomatta, ja ”mikä” on kuitenkin selvästi luettavissa  ”vertailevalla”  ja  ”kirjaimellisella”  lukutavalla, muodostuu kahdesta ”seikasta”.  S i i t ä , e t t ä  ”totuusargumenttien totuusmahdollisuudet”  v o i d a k s e e n ! ”merkitä yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuuksia” (4.3)  o v a t ! S E K ÄE T T Ä”  t o t u u s – mahdollisuuksiensa  ILMAISUJA Ikäänkuin, tai ainakin näyttää siltä, että Wittgenstein unohtaisi ”pykälänsä” (2.06 , 2.1 , ! 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203! 3.02 , ! 3.318) .  Toiseksi Wittgenstein jättää sanomatta ”pykälien” (3.332 , 3.333)  merkityksen sen suhteen, että voidaanko  ”lauseen totuusehdot”  osoittaa ottaen huomioon ! (2.06 , 2.1 , ! 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203! 3.02 , ! 3.318) .

     Ei ole ( , ainakaan käyttämälläni ”lukutavalla” )  epäilystäkään, että  JOS  –

”Kuva esittää asiaintilaa logiikan avaruudessa, yksityisten asiaintilojen vallitsemista  j a vallitsematta olemista”. (2.06 , 2.11) , ”asiaintilan”  merkitessä samaa kuin  ”yksityisten asiaintilojen vallitseminen ja vallitsematta oleminen”

–  N I I N   SE , ETTÄ  –

”Kuva  s i s ä l t ä ä  esittämänsä asiaintilan  mahdollisuuden”. (2.203)

–  M E R K I T S E E , ottaen nyt huomioon / loikkaamalla takaisin ”pykäliin” (4.2 , 4.25 , 4.3 , 5.01)  kuin myös ”napaten” mukaan sen, että ! totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevät  –

”Lauseet esittävät yksityisten asiaintilojen vallitsemista  j a  vallitsematta olemista” (2.11 , 4.1) , mihin voi siis sopivaan väliin lisätä ”asiaintilaa logiikan avaruudessa, ”  –

     –  E T T Ä  –

”V a i n  lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t    S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”   E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet   , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

     Ei ole ( , ainakaan käyttämälläni ”lukutavalla” )  epäilystäkään, että  s e , e t t ä  ”lause on todellisuuden kuva” (4.01)  m e r k i t s e e ! ”lauseita, jotka  s i s ä l t ä v ä t    S E K Ä – E T T Ä   , voidakseen olla tosia tai epätosia” (4.06) .

     ”Lukutavalla” , joka on selitysvoimainen. Esimerkiksi Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312)  kannalta oleelliset ”pykälät” (3.332 , 3.333)  tulevat ymmärrettäviksi, k u n  antaa  ”lauseen jo sisältämälle argumentin peruskuvalle” (3.332 + 3.333)  –

Lause ei voi väittää mitään itsestään, koska lausemerkki ei voi sisältyä itseensä”. (3.332)

”Funktio ei voi olla oma argumenttinsa, koska funktiomerkki sisältää jo argumenttinsa peruskuvan, eikä voi sisältää itseään ..”. ( 3.12 , 3.333)

     –  edellä esitetyn, korrespondenssiteoriaan perustuvan totuus-  ja todistusteoreettisen    S E K Ä –  E T T Ä   merkityksen .

     On selvää, e t t ä   J O S  totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevät  –

”Lauseen käsitän  –  Fregen ja Russellin tavoin  –  siihen sisältyvien ilmaisujen funktioksi”. (3.318 , 5 , 5.01)

     –  ”lauseet  s i s ä l t ä v ä t  j o    S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet    –  siis  ”sisältävät j o” / e n s i n  –  N I I N  ”lauseet”  eivät  voi  e n ä ä   s i s ä l t ä ä  !  yhtäpitävyyttään  j a  yhtäpitävyyden puutettaan / yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen  ILMAISUAAN    S E K ÄE T T Ä    s u h t e e n  .

     J O S  –

# ”Yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu lauseeseen  J O  s i s ä l t y v i e n  s e k ä  totuusargumenttien ”totuuden”  e t t ä ”epätotuuden”  mahdollisuuksien  suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot” # , ja että  # N Ä I N #  ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 3.332 + 3.333 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

     –  N I I N  ”lauseet” eivät  voi  e n ä ä   s i s ä l t ä ä  !  yhtäpitävyyttään  j a  yhtäpitävyyden puutettaan / yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen  I L M A I S U A A N  S E K Ä – E T T Ä   suhteen  .

     Juuri tästä (yllä esitetystä)    ” J O S – N I I N ”  asetelmasta   on kyse siinä, että  –

”.. Lauseeseen  s i s ä l t y y  sen merkitysssisällön muoto, mutta ei itse sisältöä”.  (3.13)

     Sen, että samassa ”pykälässä” ( 3.13)  Wittgenstein sanoo ! hämmentävästi  lauseeseen sisältyy merkityssisällön  i l m a i s e m i s mahdollisuus  –  ”.. lauseeseen ei siis vielä sisälly lauseen merkityssisältöä, mutta kylläkin sen ilmaisemismahdollisuus ..”  –  ymmärrän niin, e t t ä  ”m u o d o n ! r i s t i r i i d a t t o m u u s””  on voitava ilmaista. Riippumatta siitä, mitä ”muuta” Wittgenstein on mahdollisesti tarkoittanut, kuten vain että lauseeseen sisältyy lauseen  j o  esittämän sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen ilmaisemismahdollisuus todellisuuden kanssa.  –  On hyvinkin / vai ? mahdollista, että Wittgenteinilta on mennyt  Russellin paradoksin ! häikäisemänä ohi se, että  –

”V a i n  lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t    S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”   E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet   , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

     Sillä seurauksella, että ”lauseen merkityssisällön” analyysi on puutteellinen, vaikka johtopäätös  –  katso alla  –  on oikein. (Katso  Wittgenstein tutkielma  I  /  luku  3.2.2 , ja etenkin ss.  48 – 50 . )

     E R G O :  ”Niitä ”lauseita”” , jotka ovat korrespondenssiteorian + kpl + rrl + identiteetin laki perusteella ”totuusehtojensa ilmaisuja” / eräänä ”ryhmänään ”todellisuuden kuvia”” , ei voi osoittaa, ilmaista ;  ”tosiseikkojen, projektiivisessa suhteessaan maailmaan olevien lausemerkkien, logiikkaa ei voi edustaa mikään” (3 , 3.12 , 3.14 , 4.0312 , 4.06) .

        Tämä ”k i e l t o”  jo siitä (yksinkertaisesta) syystä, että  e l l e i  olisi voimassa, n i i n  korrespondenssiteorian perusteella pätevät ”lauseet” / vain ! ”lauseiden” mahdollisuuden osoittaminen merkitsisi, että ”lauseet” olisivat  –  ei vain ”totuutensa tai epätotuutensa” ilmaisuja – v a a n  kaikkien mahdollisten ”totuusarvojensa” ilmaisuja :  N Ä I N  KORRESPONDENSSITEORIA KUMOAISI ITSENSÄ !  –  J o s ”lauseet”  voisivat väittää ”itsestään”  kaikki mahdolliset ”totuusarvonsa” , n i i n  korrespondenssiteoria kumoaisi itsensä ainakin ”(ontologisen) realismin” ilmaisuna ”todellisuuteen” vertaamisen tapahtuessa ! ”todellisuutta”  j a ! !  ”todellisuuteen ”vertaamista””  simuloivassa ”kielessä”.

     Olennaisesti  ”k i e l t o”  kuitenkin sen vuoksi, että  on kahdella ”tapaa”  →  ristiriidan laki    mahdotonta, e t t ä  ”lauseet” s i s ä l t ä v ä t !  M Y Ö S  yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisunsa    S E K ÄE T T Ä   s u h t e e n .

     Ensimmäinen perustuu Wittgensteinin ”argumenttiin” (3.332 , 3.333) .  –   J o s  ”lause sisältää itsensä” , n i i n  ”i t s e e n s ä !  S I S Ä L T Y V Ä  ”LAUSE””  VOI  OLLA  YHTÄ  VÄHÄNS A M A  ”LAUSE”  K U I N  ”S E  ”LAUSE””  , J O H O N  ”SISÄLTYY”   K U I N  KAKSI  ! E R I SÄTEISTÄ  –  olkoot ”säteen” vaikkapa  5  ja  6  metriä  –  ”YMPYRÄÄ”  VOIVAT  OLLA  IDENTTISET  ( tai sitten !  5  =  6 ) .  –  Kuvitellaan lause ”A-B-C-D-E-F” janaksi  ”A—–B—–C—–D—–E—–F” , ja oletetaan että ”lause sisältää itsensä” .  Mitä saadaan ?  SAADAAN esim :  ”A—A–B—–C—–D—–E–F—F” .  –  Joka tapauksessa saadaan lause  ”A-A-B-C-D-E-F-F” , eikä  ”erkkikään” väitä, että  ( ( ”A-B-C-D-E-F”  =  ”A-A-B-C-D-E-F-F” ) ) .

     T o i n e n , j a  olennaisempi ( , ei pelkästään ”syntaktinen” , kuten ensimmäinen) ”argumentti” on se, että vaikka ”lause” voisikin ”sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , n i i n  ristiriidattomasti ”lause” ei voi olla  e n ä ä  itsensä / kopionsa yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu sisältämiensä    s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien   suhteen .

     Oletetaan ensin, että ”lause sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , j a   e t t ä   lause on myös kopionsa / itsensä  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu sisältämiensä    s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien   suhteen .  –  Saadaan kolme ”tulosta” :

     1.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä ”TOTTA”” pitää yhtä” ! V A I N   ”totuusargumenttiensa  t o t u u s mahdollisuuksien  s u h t e e n” .

     2.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä  ”EPÄTOTTA””    ”pitää yhtä”  !  V A I N  ”totuusargumenttiensa  e p ä t o t u u s mahdollisuuksien  s u h t e e n” .

     3.       ”LAUSE”  E I  PIDÄ YHTÄ  k u m m a n k a a n  /  ”TOTUUS”  J A  ”EPÄTOTUUSmahdollisuuden  S U H T E E N      ”lause”  e i  ole ”tosi”  e i k ä  ”epätosi”  –  ”e i ”tosi”” =  ”e p ä tosi” /  ”e i ”epätosi””  =  ”t o s i”  :  LAUSE”  O N  !  E P Ä TOSI – T O S I   ! !

     Tarvinneeko sanoa  –  sanottakoon silti  –  että  k o l m a s  ”tulos”  on  ristiriita .  Kun taas  1.  ja  2.  eivät ole linjassa ”kontingenssin” kanssa.

     Entä se, että ”lause sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , j a  e t t ä    lause on myös  kopionsa / itsensä  yhtäpitävyyden  ilmaisu sisältämiensä    s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien   suhteen .  –  Saadaan  seuraava ”tulos” :

     –     ”LAUSE”  ON   SEKÄ  ”TOSI”  ETTÄ  ”EPÄTOSI” .

     –     ”LAUSE”  VOIDAAN ! VÄLTTÄMÄTTÄ  TODISTAA  S E K Ä  ”TODEKSI”  E T T Ä  ”EPÄTODEKSI” .

     –     J O S   ”LAUSE”  VOIDAAN  TODISTAA  ”TODEKSI” , N I I N   O N  !  VÄLTTÄMÄTTÄ  MAHDOLLISTA  TODISTAA  ”LAUSE”   –  S E !  ”TOINEN  ”LAUSE””  –  ”TODEKSI” , JOKA  TEKEE  ”LAUSEEN  ”E P Ä TODEKSI”” .

 

 

 

Tämä menee pitkälti uusiks !  –  Säästän silti ”allaolevan” (ainakin toistaiseksi) niin, että voin käyttää mahdollisesti ”siinä” olevia ”ajatuksen” aiheita myöhemmin, jos niikseen tulee.

     ”Tälläisenään” omiaan pelkästään !  :  ”E i – ”erkkikään” ymmärrä” , mitä tää tyyppi meinaa ?  –  ”Allaoleva”  ↓ ↓  siis jääkööt vihon viimeiseksi.

( Jos ”joku” sattuu lukemaan tätä / ”lauseen merkityssisällöstä” ? , niin huomioikoot, että on vielä vaiheessa  –  ja esitetty tahallisesti Wittgensteinin käsityksestä ”lauseesta ”todellisuuden kuvana””  poikkeavalla tavalla (pelkästään korrespondenssiteorian ”logiikan” näkökulmasta, joka sallii !  1.  –  4.  ! ”todellisuuden kuvien ”variaatiot”” ) . )

     Yhtä hyvin, paremmin otsikoksi kävisi :  ”Lause totuusehtojensa ilmaisuna” (4.431) ?

     ”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”. (4.2 , ”lauseen merkityssisältö ..” alleviivaus jatkuu 4.431 / kaksi viimeistä ”sanaa”  , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)

     ”Yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on totuusehtojensa ilmaisu”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)

Mitä ”pykälä” (4.431)  merkitsee ”lauseen” totuus-  ja todistusteoreettisen ”merkityssisällön” ilmaisuna ?  Siis korrespondenssiteorian ”logiikan” ilmaisuna. Siis totuus-  j a todistusteoreettisesti  s e n  –  ”lauseen” ja ”lauseen totuusargumenttien” välisen suhteen  –  ilmaisuna, ETTÄ  –

     ”Vain lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t    S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”      E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet   , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

  (Kyse on siis Wittgensteinin ”maailman substanssi – ”opin””  toisesta ”kerroksesta”. )

     Toisin sanoen se, että  ”.. lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti ..” (4.023)  merkitsee juuri   –

     ”Vain lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t    S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”      E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet  , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.441 , 4.431 ,   5 , 5.01)

       KYSYMYS  :    SISÄLTÄÄKÖ  ”lause”  S I I S  ”todellisuuden  t ä y d e l l i s e n ä  kuvana””  K A I K K I  ! ”S E K Ä – E T T Ä”  MAHDOLLISUUDET   ?

     Toisin sanoen, se että  ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01 , 4.023 , 4.06)  ei merkitse vain, ainoastaan  ”niiden ”lauseiden””  totuusehtojen   ilmaisua, jotka voivat olla korrespondenssiteorian + kpl + rrl + identiteetin laki / ”A” = ”A”  perusteella kontingentilla tavalla ”tosia tai epätosia” , v a a n  ”lause ”todellisuuden kuvana””  merkitsee  ”lauseen ”kaikkien” totuusehtojen ilmaisua yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisuna ”lauseen sisältämien  SEKÄETTÄmahdollisuksien   suhteen” .

     Vaatimus, että  ”.. lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti .. ”  on Wittgensteinin ”pyrkimyksen”  –  ”rajata ajattelumahdollisuuksien / ”niiden ”lauseiden””  piiri” , jotka ylipäätään voivat olla ”tosia tai epätosia” / omata ylipäätään ”totuusarvo”  –  kannalta välttämätöntä ;  etenkin kun lähtökohtana on korrespondenssiteorian ”logiikan” itsensä asettamana  ”u – kieli” – vielä – vailla (mitään) – ”totuusehtoja”.

     V A S T A  sen perusteella ! ”M I T Ä”  se, että  ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” , merkitsee korrespondenssiteorian ”logiikan” perusteella, voidaan antaa vastaus Wittgensteinin ”pyrkimykselle” , eli ratkaista kysymys  ”tosiseikkojen logiikan edustamisesta  e t u käteen  y h d e l l a  kertaa” (4.0312 , 5.47 , 5.4711) .

     Se, että Wittgenstein yrittää vasta osoittaa ”kaikki ”todellisuuden kuvat”” merkitsee jo sitä, että  KYSYMYKSEEN    SISÄLTÄÄKÖ  ”lause ”todellisuuden kuvana””  K A I K K I  !  ”S E K ÄE T T Ä”  mahdollisuudet   on annettava kielteinen vastaus :  JOS ”pyrkimys” osoittaa ”kaikki”  e d e l l y t t ä ä ! ”kaikki” , N I I N  kierretään kehässä.

     Vaikka ”lause” ei voi enää sisältää ”yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisua  SEKÄETTÄmahdollisuuksien   suhteen” ,  ja siis ”väittää mitään itsestään” , kun kerran ”sisältää  j o  SEKÄETTÄmahdollisuutensa (3.332 , 3.333) , niin ”siitä” mitä    ”SEKÄETTÄmahdollisuudet   merkitsevät ”lauseeen totuusehtojen ilmaisuna” voidaan puhua  –  on voitava puhua, että  A.  Wittgenstein voi vastata ”pyrkimykseensä” , ja ! B.  että korrespondenssiteorian pätevyyden ”ristiriidattomuus” voidaan osoittaa.

     Laitankin tähän alle ”sen” , mitä  ”.. jotakin voidaan sanoa” (6.51) , kun ”sitä” en ole (ehkä) riittävästi sanonut  W  I I I : ssa.  (Sen sijaan  Wittgenstein  I  : ssa olen / luku  3.3 . )  Ensin  ”yhtäpitävyyden puute ”lauseen sisältämien  SEKÄETTÄmahdollisuuksien   suhteen” .  –  Saadaan  3 , mahdollisesti  4 , totuusehtojen ”variaatiota :

     1.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä ”TOTTA””  pitää yhtä” ! V A I N ”totuusargumenttiensa  t o t u u s mahdollisuksiensa   s u h t e e n” .

     2.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä  ”EPÄTOTTA””    ”pitää yhtä” ! V A I N ”totuusargumenttiensa  e p ä t o t u u s mahdollisuuksien  s u h t e e n” .

     3.       ”LAUSE”  E I  PIDÄ  YHTÄ   k u m m a n k a a n  /  ”TOTUUS”  JA  ”EPÄTOTUUS”  mahdollisuuden   S U H T E E N      ”lause”  e i  ole ”tosi”  e i k ä  ”epätosi”  –  ”e i ”tosi”” =  ”e p ä tosi” /  ”e i ”epätosi””  =  ”t o s i”  :  LAUSE”  O N  !  E P Ä TOSIT O S I   ! !

     4.     J o s   3. , N I I N  ”ristiriidan”  –  ” ”E P Ä TOSI – T O S I ”  –  VÄLTTÄÄKSEEN  ”LAUSE”  PALAUTUU ”lähtöruutuun”     vieläv a i l l a – ( m i t ä ä n ) ”t o t u u s ehtoja”   l i s ä y k s e l l ä  ! ”K O S K A A N”  .

     ENTÄ  :  LAUSEEN”  y h t ä p i t ä v y y s    ”S E K ÄE T T Ä”  mahdollisuuksien      s u h t e e n   ?

     E I  ”VARIAATIOITA”  –  VAIN  SE, ETTÄ  –

”.. lause määrittää toisen loogisen paikan .. lauseen ulkopuolella ..” . (4.0641)  S i i s  ”lauseen ! ”itsensä””  ulkopuolella .  –  ”Ulkopuolella” olevan  t o i s e n  loogisen paikan olemassaolon mahdollisuuden   (3.4 , 3.41 , 3.411 , 4.0641)  niin, että myös * ”lauseen ”epätotuus”” *  voidaan osoittaa korvaamalla  * se *  ”toisen ”lauseen””  totuudella .  (Katso  W  I I I   ss. 44 – 48 . )

     Kyse on ”todellisuuden kuvista”  ymmärrettynä vain ja ainoastaan ”lauseiksi” , jotka on mahdollista todistaa korrespondenssiteorian perusteella ”tosiksi tai epätosiksi”  kontingentilla ”tavalla”  niin että ”logiikka” pysyy  ”totuuden”  säilyttävänä .

     Kyse on ”niistä ”lauseista”” , jotka osoittavat ”e i – johdettavuudellaan”  sen ”.. e t t ä  maailma  o n” . (6.44 , 6.522)  –  Kuten ”(ontologinen) realismi”  edellyttää.

     Lopputulos on se, että korrespondenssiteorian ”logiikkaan” perustuva ”universaali – kieli” muodostuu  –  ”todellisuuden kuvat”  laajasti ymmärrettynä  –  viidestä tai neljästä ”lause – ”ryhmästä”” ( , jos kohdan  4.  jättää pois ) , joista olennaisin on se ”lause – ”ryhmä”” , joka muodostuu      ”S E K ÄE T T Ä”  mahdollisuuksiensa   s u h t e e n  yhtäpitävistä ”lauseista”   .

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s