( . . ja hieman johdattelua ”peruasajatukseenkin” (4.0312)  kielen ja ”todellisuuden”  totuus-  ja todistusteoreettisen suhteen ilmaisuna. )

     Olkoot hyvänä esimerkkinä ”vertailevasta” ja ”kirjaimellisesta” lukutavasta.  –  Ensin lyhyt alustus.

     Kyse on ”lauseesta” niin, että  ”lause on todellisuuden kuva” (2.06 , 4.01) , ei enää  ”.. vain lauseen esivaiheesta” (4.0641)  pelkästään  ”sen ja sen asiaintilan esittävän lauseena”  (4.031) , että  voidaan edes kysyä  ” ”lauseen ”todellisuuden kuvana”” / ”lauseen ”totena tai epätotena””  olemisen mahdollisuutta ” (2.021 , 2.0211 , ! 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.06 , 4.064) .

     Kyse on siitä ”mitä” se ”merkityssisältö” merkitsee  –

”Minkä kuva esittää, se esittää kuvaamismuodollaan totuudestaan tai epätotuudestaan riippumatta”.  (2.22 , 2.221)

     Luonnollisesti, välttämättä vielä ! ”totuudestaan tai epätotuudestaan  r i i p p u m a t t a” , kun  ”lauseen kuvaamismuodollaan esittämässä merkityssisällössä”  on kyse vasta siitä, ”mitä”  se, että  ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.431)  merkitsee, t a i  pikemminkin ! , pitää kirjaimellisesti sisällään sen ilmaisuna, sen suhteen, e t t ä  y l i päätään  ”lause voi olla tosi tai epätosi” (4.06)  :  Todistettavasti (4.221 , 5 , 5.01) !  –  ”Totuuden” korrespondenssiteoriaan (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.224 , 3.04 , 3.05)  perustuen.

     Toisin sanoen :  ”Lauseen  kuvaamismuodollaan  esittämä  merkitysisältö  on (vasta) lauseen ( j o  esittämän sen ja sen asiaintilan)  t o t u u s e h t o j e n  ilmaisu ( , ja siksi lauseen totuudesta tai epätotuudesta / lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyydestä tai yhtäpitävyyden puutteesta todellisuuden kanssa riippumaton) ” .  (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 2.22 , 2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.0311 , 4.061 , 4.064 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5.01)

     Lyhyesti :  ”Lauseen  k u v a a m i s m u o t o   on  lauseen   t o t u u s e h t o j e n  ilmaisu” .

     Kysymys ”lauseen (esittämästä) merkityssisällöstä” ? . . k o s k e e  siis sitä ! , M I T Ä ”lauseen totuusehdot”  merkitsevät ;  mitä se, että ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (4.431)  merkitsee ?

     ( ”Alustus”  päättyy. )

     Missä ”pykälässä”  Wittgenstein määrittelee ”lauseen esittämää merkityssisältöä”  eniten tai riittävän yksityiskohtaisesti, että kirjaimellinen ”vertaileminen” toisiin ”pykäliin” on mahdollista ?

     Mikä ”pykälä”  määrittää  ”lauseen merkityssisältöä”  sen ilmaisuna, että  ”lause on todellisuuden kuva” , siis sen ilmaisuna, e t t ä  ”lause voi olla tosi tai epätosi” (4.06) ?  –  Sen ilmaisuna , e t t ä  ”lauseen  j o  esittämä se ja se asiaintila voi pitää yhtä tai olla yhtäpitämättä todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.064) .  –  ”Todistettavasti” (5 , 5.01) .

     Ainakin ”pykälä” (4.2) , missä alla mainittujen  –  ”niiden mahdollisuuksien suhteen”  ja ”yksityiset asiantilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”  –  ohella kannattaa kiinnittää huomio siihen, että ! ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen mahdollisuutta todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031 , 4.06)  s i m u l o i d a a n  / ”mallinnetaan” (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12) ! !  TOTUUS –  J A  TODISTUSTEOREETTISESTI  PÄTEVÄN ”LAUSEEN .. M E R K I T Y S S I S Ä L T Ö N Ä”.  –  ”K i e l e s s ä” . /  ”S i s ä l t ä  p ä i n” . (Kts. esipuhe / (4.114) )  –  Toisin sanoen  ”niiden  mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta” (4.2)  s i m u l o i  / ”m a l l i n t a a ”todellisuutta”” , j a  s i t ä , m i k ä  tekee ”vertaamisen todellisuuteen” / ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen todellisuuden kanssa” (2.223)  mahdolliseksi  n i i n , e t t ä  ”yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute” voidaan osoittaa, näyttää toteen.  –  Se, että  ”todellisuuden ”mallintaminen””  tapahtuu  ”kielessä” / ”sisältä päin”  johtuu siitä, e t t ä  totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevä ”lause”  sisältää ”.. n e  mahdollisuudet, e t t ä ..” (4.2)  sen ilmaisuna, että  –

”Kuvalla ja kuvattavalla on yhteinen looginen kuvaamismuoto”. (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.2 , 2.201 , 2.202 , 2.203)

     Totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevää ”kieltä” / ”todellisuuden kuvia”  ja  ”todellisuutta”  yhdistää ! ”t o d i s t e t t a v u u s”.  –  Jos voit osoittaa, että ”todellisuuden kuvia ”on””  →  ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.06 , 2.1)  →  olet osoittanut samalla, ! ”.. e t t ä  maailma on” (6.44) .  –  Ja  se, että Wittgenstein onnistuu tässä ”osoittamisessa” , saattaa hyvinkin tehdä  ”.. kuivan logiikan tutkielman loistavimmaksi metafilosofiseksi reflektioksi kautta aikojen ..” ( Tommi Uschanov  ”Wittgensteinin Tractatus logiikan kritiikkinä” , Niin & Näin / v. 1998 / 3 ) .  –  Wittgenstein näet tekee ”mahdottomasta mahdollisen”  eli onnistuu osoittamaan ! ”todellisuuden” olemassaolon ! ! ”(ontologisen) realismin”  merkityksessä :  ”Todellisuuden kuvien ”e i – johdettavuuden”” / ”perusajatuksensa” (4.0312 , ! 4.0641 , 4.128 , 6.4321)  ilmaisuna.  –  Ensin Wittgenstein osoittaa ”miten” , ja  vain !  ” MITEN ”todellisuuden kuvat”” / ”lauseet, jotka voivat olla tosia tai epätosia” (4.06)  korrespondenssiteoriaan *  →  sen *  l o – g i  i  k k a a n **  →  perustuen  kontingentilla  j a  todistettavissa olevalla ”tavalla” ” .  (2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.2 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 2.224 , 2.225 , ! 3.02 , 3.04 , 3.05 , 3.12 , 3.14 , 4.031 , 4.06 , 4 . 0 6 1 ** , ! 4.125)  –  T o i s e k s i   Wittgenstein osoittaa ! , E T – T Ä   ”  MITEN  ”   o n  mahdollinen / r i s t i r i i d a t o n   ↔  (lue ”jos ja vain jos” )  # ” M I T E N  ” L O – G I I K K A A ” ” E I  VOI  EDUSTAA  MIKÄÄN #  –  ”M E T A ”LOGIIKKANSA” ”  –  S A M A L L A   K U N   V O I  OLLA  VARMA  ”TODELLISUUDEN  KUVIEN”  OLEMASSAOLOSTA . (3.332 , 3.333 , 4.0312 , ! 4.0641 , 4.1272 / ”.. On mieletöntä puhua kaikkien olioiden lukumäärästä ..”  , 4.128 , 4.221 , 4.23 , 5.01 , 5.55 , 5.5571)  –  ”Tosiseikkojen”  →  ”todellisuuden kuvien  LOGIIKKA” ←  korrespondenssiteoreettinen  v o i  olla ! ” T O T U U D E N  ”SÄILYTTÄVÄÄ” ”  ↔  ( ”jos ja vain jos” )  ”.. Kieltävä lause määrittää  t o i – s e n  loogisen paikan kuin kielletty lause .. kielletyn lauseen  u l k o puolella ..” (4.0641)  N I I N , E T T Ä  ”.. t o i n e n  looginen paikka ..”  on nimenomaan  S E ! ”e i – johdettava” / ”ilmaisematon” / ”Minkä voi osoittaa, sitä ei  v o i  sanoa” (4.12 , 4.121 , 4.1212 , katso  Wittgenstein tutkielma  I I I  /  luku 12 ,  ja eritoten ss.  44 – 48 ) .  –  Toisin sanoen korrespondenssiteorian ”logiikka” merkitsee, että  ”.. v o i n osoittaa ..” (4.1212) , että ”jotakin ”totta”” on / ! ”.. maailma .. on” (6.44) , samalla kun sama ”logiikka” merkitsee  →   t ä t ä , ETTÄ  ” ”jotakin ”totta”” on / ! ”.. maailma .. on”  .. E I   V O I  SANOA ”  (4.1212) .

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”. (4.01 , 4.2)

 –     ”niiden mahdollisuuksien suhteen” ?

–     ”yksityiset asiantilat vallitsevat tai ovat vallitsematta” ?

Ensin  ”jälkimmäinen”.

”Jos elementaarilause on tosi, vastaava yksityinen asiaintila vallitsee.  Jos elementaarilause on epätosi, vastaava yksityinen asiaintila ei vallitse” . (4.25)

”Elementaarilauseet ovat lauseiden totuusargumentit”. (5.01)

Siten saadaan  –

”Lauseen merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.25 + 5.01)

     ”Lauseen” totuus-  j a  todistusteoreettinen ( , e i k ä  pelkästään se ”merkityssisältö” , että voidaan edes kysyä   ” ”lauseen ”todellisuuden kuvana””  olemisen mahdollisuutta ”  )  ”merkityssisältö” sen ilmaisuna, että ”lause on todellisuuden kuva ..” (4.01) on siis ”lauseen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” .  (4.2 + 4.25 + 5.01)

Entä  –  ”niiden mahdollisuuksien suhteen” ?

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet merkitsevät yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuuksia” . (2.021 , 2.06 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 4.221 , 4.23 , 4.3 , 5.01)

Siten saadaan  1.  / e n s i n ( , ja halutessaan voi lisätä asiaan kuuluvaan väliin …..  ” totuus- ja todistusteoreettinen ( , eikä pelkästään se ”merkityssisältö” , että voidaan edes kysyä  ”  ”lauseen ”todellisuuden kuvana”” olemisen mahdollisuutta ” ”  ( , tämän ” lisäyksen ” mahdollisuuden koskiessa tietenkin myös kohtaa  2.  ) ) )  →

     ”Lauseen ….. merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden lauseen totuusargumenttien totuusmahdollisuuksien suhteen, e t t ä  lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.25 + 4.3 + 5.01)

Siten saadaan  2.  / t o i s e k s i , ottaen huomioon, e t t ä  ”totuusargumenttien totuusmahdollisuudet  m e r k i t s e v ä t   lauseen totuusargumenttien  totuuden  j a  epätotuuden  m a h d o l l i s u u k s i a ,  E T T Ä   →

     ”Lauseen ….. merkityssisältö on sen yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden lauseen totuusargumenttien  totuuden   j a   epätotuuden   m a h d o l l i s u u k s i e n”   –   S I I S  ”  S E K Ä  ”totuuden”  E T T Ä  ”e p ä totuuden”  MAHDOLLISUUKSIEN ”   –  ”suhteen, e t t ä   lauseen totuusargumentit ovat totta tai epätotta” . (4.2 + 4.25 + 4.3 + 5.01)

     ( ”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien”  t ä y t y y  o l l a  ”  ”S E K Ä – E T T Ä”  mahdollisuuksiensa ”  ILMAISU   v o i d a k s e e n  ”merkitä yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuutta” (4.3) . )

     ”Lauseen totuusargumenttien totuus tai epätotuus”  voidaan osoittaa, todistaa  v a i n ! ”  s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  totuusargumenttiensa ”epätotuuden” mahdollisuuksien ”  suhteen. ( Katso  Wittgenstein tutkielma  I  /  luku  3.3  ss.  53 – 54 . )

     MIKSI   Wittgenstein puhuu monikossa, käyttää ”pykälässä” (4.3) ilmaisua ! ”J A” ?  Kuten myös ”pykälissa” (4.4 , 4.41 , 4.431)

”Lause on yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 5.01)

”Elementaarilauseiden totuusmahdollisuudet ovat lauseiden totuuuden ja epätotuuden ehdot”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 5.01)

”Yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on totuusehtojensa ilmaisu”. (4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5.01)

     Yksinkertaisesti siksi, että  KUN  ”  m i t ä ä n / ”minkään ”lauseen””  totuusehtoja ”   e i  vielä ole  –  lähtökohtahan on ! ”u – kieli” – vielä – vailla – ”totuusehtoja”  –  N I I N  ”KAIKKI ”TOTUUSEHDOT””   ON  ILMAISTAVA !  Y H D E N  ”TOTUUSEHTOJEN ”R Y H M Ä N”” (4.46)  MUODOSTUESSA  ”TODELLISUUDEN  KUVISTA  /  ”n i i s t ä  ”lauseista”” , joiden ”esittämien niiden ja niiden asiaintilojen”  voidaan osoittaa  ”täsmäävän tai olevan täsmäämättä todellisuuden kanssa”   k o n t i n g e n t i l l a  ”tavalla” .

     ”Kontingenssi .. määritelmä  väite, joka voi olla tosi tai epätosi kontekstista riippuen. Selite  Kontingenssilla tarkoitetaan yleisesti asiantilaa, väitelausetta tai tapahtumaa (kiistellymmin objektia) joka on mahdollinen, muttei välttämätön. Kontingenssi ei kuitenkaan suoraan tarkoita mahdollisuutta, sillä voi olla mahdollinen, mutta  v ä l t t ä m ä t ö n  asiaintila tai olio. ..”.  (Tieteen termipankki 30. 3. 2018 : Filosofia : kontingenssi  –  alleviivaus ja  v ä l i lyönnit minun. )

     *Kontingentilla ”tavalla”* ?  –  On oltava mahdollista osoittaa  s e  korrespondenssiteoriaa koskeva  *”välttämätön asiaintila”* , e t t ä  ”lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan” SEKÄ  ”yhtäpitävyys”  ETTÄ  ”yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa” (2.21 , 2.221 , 2.222 , 4.031)  on mahdollinen.  –  J o s  kolmannen poissuljetun lain oletetaan olevan voimassa, ja korrespondenssiteorian ”logiikasta” seuraa  ENSIN , E T T Ä   y h t ä k ä ä n  ”sen ja sen asiaintilan esittävää lausetta”  ei voi osoittaa, j a  väittää todistettavasti ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyttä tai yhtäpitävyyden puutetta todellisuuden kanssa” , n i i n  ”molempien” / ”yhtäpitävyyden”  j a  ”yhtäpitävyyden puutteen” –  siis  ”yksityisten asiaintilojen vallitsemisen ja vallitsematta olemisen”  –  o n  oltava  mahdollisia , K U N  O S O I T E T A A N mahdollisuus väittää todistettavasti  ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa”.  –  J o s  yhtäkään ”lausetta” e i  ole (vielä) todistettu ”todeksi tai epätodeksi” / ”joko – tai” , j a  edellytetään ”joko – tai” ,  n i i n ! ”s e k ä – e t t ä”  on  oltava mahdollinen .  –  J o s  en ole vielä valinnut *”sinisen”*  tai  *”keltaisen”* välillä, n i i n  on oltava niin, että * ”m o l e m m a t” *  ovat käsilläolevia  mahdollisuuksia .  –  J o s  on, tai oletetaan ”kaksi ”mahdollisuuutta”” , eikä ””kumpikaan””  ole vielä toteutunut, n i i n  ””molempien”” / ”j a” / ”s e k ä – e t t ä”  on oltava mahdollisia.

     Oikeastaan korrespondenssiteoriaa koskeva ”välttämätön asiaintila” on kaksinkertainen. Paitsi ”s e – k ä – e t t ä” , niin myös todistaa, osoittaa  ” ”s e k ä – e t t ä” ristiriidattomuus ”  o n  välttämätöntä.

     Se, ”minkä” Wittgenstein jättää sanomatta, ja ”mikä” on kuitenkin selvästi luettavissa  ”vertailevalla”  ja  ”kirjaimellisella”  lukutavalla, muodostuu kahdesta ”seikasta”.  S i i t ä , e t t ä  ”totuusargumenttien totuusmahdollisuudet”  v o i d a k s e e n ! ”merkitä yksityisten asiaintilojen vallitsemisen  j a  vallitsematta olemisen mahdollisuuksia” (4.3)  o v a t ! ” ”S E K Ä – E T T Ä”  t o t u u s – mahdollisuuksiensa  ILMAISUJA ” .  –  Ikäänkuin, tai ainakin näyttää siltä, että Wittgenstein unohtaisi ”pykälänsä” (2.06 , 2.1 , ! 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , ! 3.02 , ! 3.318) .  –  Wittgenstein jättää myös sanomatta ”pykälien” (3.332 , 3.333)  merkityksen sen suhteen, että voidaanko  ”lauseen totuusehdot”  osoittaa ottaen huomioon ! (2.06 , 2.1 , ! 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , ! 2.203 , ! 3.02 , ! 3.318) .

     Ei ole ( , ainakaan käyttämälläni ”lukutavalla” )  epäilystäkään, että  JOS  →

”Kuva esittää asiaintilaa logiikan avaruudessa, yksityisten asiaintilojen vallitsemista  j a  vallitsematta olemista”. (2.06 , 2.11)

→  ”asiaintilan”  m e r k i t e s s ä  samaa  kuin ”yksityisten asiaintilojen vallitseminen ja vallitsematta oleminen” , N I I N   SE , ETTÄ  →

”Kuva  s i s ä l t ä ä  esittämänsä asiaintilan  mahdollisuuden”. (2.06 , 2.11 , 2.203)

”Ajatus  s i s ä l t ä ä  siinä ajatellun asiaintilan  mahdollisuuden. Mikä on ajateltavissa, on myös mahdollista”. (2.06 , 2.11 , 3.02)

 →  M E R K I T S E E , ottaen nyt huomioon / loikkaamalla takaisin ”pykäliin” (4.2 , 4.25 , 4.3 , 5.01)  kuin myös ”napaten” mukaan sen, että ! totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevät  →

”Lauseet esittävät yksityisten asiaintilojen vallitsemista  j a  vallitsematta olemista” (2.06 , 2.11 , 2.203 , 3.02 , 4.1)

→  ( , mihin voi siis sopivaan väliin lisätä ”logiikan avaruudessa” )  !  E T T Ä  →

”V a i n  lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t  ”  S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”   E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet ”  , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

     Ei ole ( , käyttämälläni ”lukutavalla” )  epäilystäkään, että  s e , e t t ä  ”lause on todellisuuden kuva” (4.01)  m e r k i t s e e ! ”lauseita, jotka  s i s ä l t ä v ä t  ”  S E K Ä – E T T Ä ”  , voidakseen olla tosia tai epätosia” (4.06) .

     ”Lukutavalla” , joka on selitysvoimainen. Esimerkiksi Wittgensteinin ”perusajatuksen” (4.0312)  kannalta oleelliset ”pykälät” (3.332 , 3.333)  tulevat ymmärrettäviksi, K U N  a n t a a  –  ”lauseen jo sisältämälle  argumentin  peruskuvalle” (3.332 + 3.333)  →

”Lause ei voi väittää mitään itsestään, koska lausemerkki ei voi sisältyä itseensä”. (3.332 , alleviivaus jatkuu (3.333) . )

”Funktio ei voi olla oma argumenttinsa, koska funktiomerkki sisältää jo argumenttinsa peruskuvan, eikä voi sisältää itseään ..”. ( 3.12 , 3.333)

→  yllä esitetyn, korrespondenssiteoriaan / sen ”logiikkaan” perustuvan  totuus-  ja todistusteoreettisen ”  S E K Ä –  E T T Ä ”  merkityksen .

     On selvää, e t t ä , JOS  totuus-  ja todistusteoreettisesti pätevät  →

”Lauseen käsitän  –  Fregen ja Russellin tavoin  –  siihen sisältyvien ilmaisujen funktioksi”. (3.318 , 5 , 5.01)

→  ”lauseet”  s i s ä l t ä v ä t   j o  ” S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet ”   –  siis  ”sisältävät j o” / e n s i n  –  N I I N  ”lauseet”  eivät  voi  e n ä ä   s i s ä l t ä ä  ! ” yhtäpitävyyttään  j a  yhtäpitävyyden puutettaan / yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen  ILMAISUAAN  ”  S E K Ä – E T T Ä ”   s u h t e e n ” .

     J O S  →

# ”Yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu lauseeseen  J O  s i s ä l t y v i e n  s e k ä  totuusargumenttien ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien  suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot” # , ja että  # N Ä I N #  ”lause on totuusehtojensa ilmaisu” (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 3.332 + 3.333 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

→  N I I N  ”lauseet” eivät  voi  e n ä ä   s i s ä l t ä ä  !  ” yhtäpitävyyttään  j a  yhtäpitävyyden puutettaan / yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen  I L M A I S U A A N  ” S E K Ä – E T T Ä ”  suhteen ” .  –  MIKSI  e i v ä t  ?  –  Siitä ilmeisestä syystä, että siinä ”sisältämisen” tapauksessa ! ”sisältäisivät”  n i i n  ”lauseen ”itsensä”” , k u i n !  ”lauseen” KAIKKI  ”.. totuusehtojen ryhmät ..” (4.46) .

     ”Lausehan” olisi  –  ! ”i t s e e n s ä”  sisältyessään  –  ”yhtäpitävä ja ei yhtäpitävä”  m y ö s  sen kanssa, mitä !  ”.. sisältää jo ..” (3.332 + 3.333) .

”Mahdollisten totuusehtojen ryhmien joukossa on kaksi ääritapausta. Toisessa tapauksessa lause on tosi kaikilla elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksilla. Sanomme, että totuusehdot ovat tautologiset. Toisessa tapauksessa lause on epätosi kaikilla totuusmahdollisuuksilla. Totuusehdot ovat kontradiktoriset. Edellisessä tapauksessa kutsumme lausetta tautologiaksi, jälkimmäisessä kontradiktioksi”. (4.46)

     Yksi ”.. ääritapausten ..” väliin jäävä ”.. totuusehtojen ryhmä ..” (ainakin) muodostuu siis ”mielekkäistä lauseista” / ”todellisuuden kuvista” (4.464)  –  ja se, että  →

”Totuusehdot sanelevat sen liikkuma-alan, jonka lause jättää tosiseikoille ..”. (4.463)

→  osoittaa sen, että  →  ”lause .. siihen sisältyvien .. totuusehtojensa ilmaisu” (3.318 + 4.431) .  Miten muuten kuin  –  ” ”lause”  sisältää  s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden” mahdollisuudet ”  –  on mahdollista se, e t t ä !  ”.. lause  s a n e l e e  sen liikkuma-alan, jonka lause jättää tosiseikolle ..” (4.463) .

”Tautologian totuus on varma, lauseen totuus mahdollinen, kontradiktion totuus mahdoton”. (4.464)

     Juuri tästä (edellä esitetystä)  ”  ” J O S – N I I N ”  asetelmasta ”  on kyse siinä, että  –

”.. Lauseeseen  s i s ä l t y y  sen merkitysssisällön muoto, mutta ei itse sisältöä”.  (3.13)

     Sen, että samassa ”pykälässä” (3.13)  Wittgenstein sanoo ! hämmentävästi  lauseeseen sisältyy merkityssisällön  i l m a i s e m i s mahdollisuus  –  ”.. lauseeseen ei siis vielä sisälly lauseen merkityssisältöä, mutta kylläkin sen ilmaisemismahdollisuus ..”  –  ymmärrän niin, e t t ä  ”m u o d o n ! ”r i s t i r i i d a t t o m u u s””  on voitava ilmaista. Riippumatta siitä, mitä ”muuta” Wittgenstein on mahdollisesti tarkoittanut, kuten vain että lauseeseen sisältyy lauseen  j o  esittämän sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyyden tai yhtäpitävyyden puutteen ilmaisemismahdollisuus todellisuuden kanssa ( , mikä kylläkin ! merkitsee ! juurikin ! !  ” s e k ä – e t t ä ” ) .  –  On hyvinkin / vai ? mahdollista, että Wittgensteinilta on mennyt  Russellin paradoksin ! häikäisemänä, so. mikään ”ristiriidalta” edes haiskahtava,  e i  ole edes  ”.. ajateltavissa oleva .. mahdollisuus” (3.02) ,  ohi se, että  –

”V a i n  lauseet, jotka  s i s ä l t ä v ä t  ”  S E K Ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”   E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuudet ”  , voivat olla tosia tai epätosia”.  (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.318 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ,  5 , 5.01)

     Sillä seurauksella, että ”lauseen merkityssisällön” analyysi on puutteellinen, vaikka johtopäätös  –  katso alla  –  on oikein. (Katso  Wittgenstein tutkielma  I  /  luku  3.2.2 , ja etenkin ss.  48 – 50 . )

     Johtopäätös on se, että ”lauseen” totuus-  ja todistusteoreettise(sti pätevä)n ”merkityssisällön” voi osoittaa, vaan ei sanoa  –  ”.. ei .. ilmaista ..” (4.12 , 4.121 , 4.1212) .

     E R G O :  ”Niitä ”lauseita”” , jotka ovat korrespondenssiteorian + kpl + rrl + identiteetin laki perusteella ”totuusehtojensa ilmaisuja” / eräänä ”ryhmänään ”todellisuuden kuvia”” , ei voi ilmaista, so. ”tosiseikkojen, projektiivisessa suhteessaan maailmaan olevien lausemerkkien, logiikkaa ei voi edustaa mikään” (3 , 3.12 , 3.14 , 4.0312 , 4.06) .

        Tämä ”k i e l t o”  jo siitä (yksinkertaisesta) syystä, että  e l l e i  olisi voimassa, n i i n  korrespondenssiteorian perusteella pätevät ”lauseet” / vain ! ”lauseiden” mahdollisuuden osoittaminen merkitsisi, että ”lauseet” olisivat  –  ei vain ”totuutensa tai epätotuutensa” ilmaisuja – v a a n  kaikkien mahdollisten ”totuusarvojensa” ilmaisu :  N Ä I N  KORRESPONDENSSITEORIA  KUMOAISI  ITSENSÄ !  –  J o s ”lauseet”  voisivat väittää ”itsestään”  kaikki mahdolliset ”totuusarvonsa” (4.46) , n i i n  korrespondenssiteoria kumoaisi itsensä ainakin ”(ontologisen) realismin” ilmaisuna ”todellisuuteen” vertaamisen tapahtuessa ! ”todellisuutta”  j a ! !  ”todellisuuteen ”vertaamista””  simuloivassa ”kielessä” niin että ”todellisuuden ”simulaatio””  on, olisi yhtäkuin ”todellisuus” .

     ( Mielestäni tätä ”kiellon” mahdotonta kumoamista voi  –  soveltaen  –  verrata satuun hölmöläisista, jotka ”kantavat säkillä valoa pimeään tupaansa” . )

     Olennaisesti  ”k i e l t o”  kuitenkin sen vuoksi, että  on kahdella ”tapaa”  →  ristiriidan laki  →  mahdotonta, e t t ä  ”lauseet” s i s ä l t ä v ä t !  M Y Ö S  ” yhtäpitävyyden  j a  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisunsa  ”  S E K Ä – E T T Ä ”  s u h t e e n ” .

     Ensimmäinen perustuu Wittgensteinin ”argumenttiin” (3.332 , 3.333) .  –   J o s  ”lause  s i s ä l t ä ä itsensä” , n i i n  ”i t s e e n s ä !  S I S Ä L T Y V Ä  ”LAUSE””  VOI  OLLA  YHTÄ  VÄHÄN !  S A M A  ”LAUSE”  K U I N  ”S E  ”LAUSE””  , J O H O N  ”SISÄLTYY”   K U I N  KAKSI  ! E R I SÄTEISTÄ  –  olkoot ”säteen” vaikkapa  5  ja  6  metriä  –  ”YMPYRÄÄ”  VOIVAT  OLLA  IDENTTISET  ( tai sitten !  5  =  6 ) .  –  Kuvitellaan lause ”A-B-C-D-E-F” janaksi  ”A—–B—–C—–D—–E—–F” , ja oletetaan että ”lause sisältää itsensä” .  Mitä saadaan ?  SAADAAN esim :  ”A—A–B—–C—–D—–E–F—F” .  –  Joka tapauksessa saadaan lause  ”A-A-B-C-D-E-F-F” , eikä  ”erkkikään” väitä, että  ( ( ”A-B-C-D-E-F”  =  ”A-A-B-C-D-E-F-F” ) ) .

     T o i n e n , j a  olennaisempi ( , ei pelkästään ”syntaktinen” , kuten ensimmäinen) ”argumentti” on se, että vaikka ”lause” voisikin ”sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , n i i n  ristiriidattomasti ”lause” ei voi olla  e n ä ä  ” itsensä / kopionsa yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu sisältämiensä  ”  s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien ”  suhteen ” .

     Oletetaan ensin, että ”lause sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , j a   e t t ä   ” lause on myös kopionsa / itsensä  yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu sisältämiensä  ”  s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien ”  suhteen ” .  –  Saadaan kolme ”tulosta” :

     1.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä ”TOTTA”” .

     ” Lause ”pitää yhtä” ”  V A I N   ”totuusargumenttiensa  t o t u u s mahdollisuuksien  s u h t e e n” .

     2.     ”LAUSE”  ON  ”V Ä L T T Ä M Ä T T Ä  ”EPÄTOTTA”” .

     ” Lause ”pitää yhtä” ”  V A I N  ”totuusargumenttiensa  e p ä totuus mahdollisuuksien  s u h t e e n” .

     3.     ”  ”LAUSE”  E I  PIDÄ YHTÄ  k u m m a n k a a n  / ”TOTUUS”  J A  ”EPÄTOTUUS”  –  e i  ”totuus”  e i kä ”epätotuus”  –  mahdollisuuden  S U H T E E N ” .

     ”Lause”  e i  ole ”tosi”  e i kä ”epätosi” , niin että   –  ”e i ”tosi”” =  ”e p ä tosi” , kun taas  ”e i ”epätosi”” on yhtäkuin ”t o s i”  :  ”LAUSE”  O N  !  ” ”E P Ä TOSI – T O S I” ”  ! !

     Tarvinneeko sanoa, että  k o l m a s  ”TULOS”  on  ristiriita.  –  Kun taas  1.  ja  2.  eivät ole linjassa ”kontingenssin” kanssa.  –  Siten  ”.. yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu ..” (4.431)  ei voi vielä esittää, ei vielä edusta  ” ”todellisuuden kuvien” / ”ajatuksien” logiikkaa ” (3 + 3.12 + 3.14 + 4.0312 , 4.06) .

     ( Neljäskin ”tulos” on ajateltavissa. Se, että  ” ”lause” ei pidä yhtä kummankaan mahdollisuuden suhteen ”  merkitsee paluuta alkuun  –  ”.. vain lauseen esivaiheeseen” (4.0641)  –  ja siten, ilmeisesti ? ! ”kehässä kiertämistä” . )

     Entä se, että ”lause sisältää” täsmällisen kopion ”itsestään” , j a  e t t ä  ”  lause on myös  kopionsa / itsensä  yhtäpitävyyden  ilmaisu sisältämiensä  ”  s e k ä  totuusargumenttiensa ”totuuden”  e t t ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien ”  suhteen ” .  –  Saadaan  seuraava ”tulos” :

     ”LAUSE”  ON   SEKÄ  ”TOSI”  ETTÄ  ”EPÄTOSI” .

     ”LAUSE”  VOIDAAN  !  VÄLTTÄMÄTTÄ  TODISTAA  S E K Ä  ”TODEKSI”  E T T Ä  ”EPÄTODEKSI” .

     ”TULOS”  o n  ristiriita.

     Kaatuuko korrespondenssiteoria / ”todellisuuden kuvateoria” tähän (ristiriitaan) ?

     Ulospääsy ”tilanteesta” on se  –  ”.. t o i n e n  looginen paikka ..” (3.4 – 3.41 – 3.411 , 4.0641)  –  e t t ä , J O S  ”LAUSE”  VOIDAAN  TODISTAA  ”TODEKSI” , N I I N   O N  !  VÄLTTÄMÄTTÄ  MAHDOLLISTA  TODISTAA  ” ” LAUSE ” ”  –  S E  !  ” TOINEN  ” L A U S E ” ”  –  ”TODEKSI” , JOKA  T E K E E  ”LAUSEEN  ”E P Ä TODEKSI””  →  ” ”LAUSEEN  ”EPÄTOTUUDEN””  MAHDOLLISUUDEN ” .

     Ulospääsy ”tilanteesta” ei kuitenkaan onnistu  –  ristiriidattomasti !  –  ellei ole niin, että  ” ” lause ” ”  , tai  ”  ” ” lauseen ” ”  (välttämätön)  t o t u u s ”  o n  ilmaisematon / ”todistumaton” .  (  –  Muutenhan ”todesta” voidaan johtaa ! ”epätotta” . )

     Toisin sanoen  –  * ”.. lauseet , jotka ovat todellisuuden kuvia ..” * (4.06)  o v a t  ”e i – johdettavia”  →  ” .. * n i i d e n *  logiikkaa  e i  voi  edustaa  m i k ä ä n ”  (3.12 + 3.14 , 4.0312)  →  LOGIIKKA  ”.. ETU – KÄTEEN .. Y H D E L L Ä  KERTAA ..” (5.47) .

     Näin ristiriidaton ulospääsy ”tilanteesta”  m e r k i t s e e  –  ”muutettavat muuttaen”  –  Kurt Gödel  v. 1931  ja  Alain Turing  v. 1936″ .  –  Piste.

–   –   –

”Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Ja lause sanoo, että asiat ovat juuri siten”. (4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.2 , 4.431)

”Lauseeen täytyy lyödä todellisuus kiinni vaihtoehtoihin kyllä vai ei. Sen tehdäkseen lauseen on kuvattava todellisuus täydellisesti. Lause on on yksityisen asiaintilan kuvaus. Niin kuin olion kuvaus esittää olion ulkoiset ominaisuudet, niin lause  k u v a a  todellisuuden esittämällä sen  s i s ä i s e t  ominaisuudet ..”. (2.06 , 2.1 , 2.11 , 2.203 , 3.02 , 4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.2 , 4.431)

”.. Väittääkseen jotakin, lauseen täytyy olla kuva”. (2.203 , 3.02 , 4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.06 , 4.2 , 4.431)

”Lauseen merkityssisältö on  s e n  yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute niiden mahdollisuuksien suhteen, että yksityiset asiaintilat vallitsevat tai ovat vallitsematta”. (4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01 , allevuiivaus jatkuu ”pykälässä” (4.431) . )

”Yhtäpitävyyden ja yhtäpitävyyden puutteen ilmaisu elementaarilauseiden totuusmahdollisuuksien suhteen ilmaisee lauseen totuusehdot. Lause on  t o t u u s e h t o j e nsa  ilmaisu”. (4.022 , 4.023 , 4.03 , 4.2 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)

     Totuus-  ja todistusteoreettisesti, korrespondenssiteorian nojalla, pätevän ”lauseen merkityssisältö”  o n  siis  1 .  K A I K K I E N  ”totuusehtojensa  –  totuusargumenttiensa  S E K Ä  ”totuuden”  E T T Ä  ”epätotuuden”  mahdollisuuksien  –  i l m a i s u” ,  J A   2 .  !   N I I N , E T T Ä  →  KAIKKI  ”totuusehdot” S I S Ä L T Y V Ä T  →  ”LAUSEESE E N  ”I T S E E N S Ä” ”  (3.318 + 3.42 + 4.431) .

     Jos oletetaankin, että  ”.. mahdolliset totuusehtojen ryhmät ..” (4.46)  1.  ,  2.  ja  3.  (sekä 4. )  voitaisiin ilmaista / sanoa, n i i n ”todellisuuden kuvia”  e i .  –  Vaikka kaikki ”totuusehdot” sisältyvät ”lauseeseen ”itseensä”” , niin  k a i k k i a  ”n i i t ä ”lauseita”” , joiden ”totuuden tai epätotuuden” todistettavan mahdollisuuden ”totuusehdot” toteuttavat kontingentilla ”tavalla”  e i  voi  ilmaista, sanoa ”.. e t u käteen .. y h d e l l ä  kertaa ..” (5.47) .

     Korrespondenssiteorian + kpl + rrl + identiteetin laki / ”A” = ”A” perusteella pätevä ”kieli” / ” ’ ”kieli” ’ ” so. ”u – kieli” , jolla on  ’ y h t e y s ”todellisuuteen” ’  , o n  siis  todistusteoreettisesti  ”t ä y d e l l i n e n” →  ”.. täydellinen kuvaus todellisuudesta ..” (4.023) .

     Mikään logiikan ”menetelmä”  –  ei etenkään  ” ’ ”kieli” ’ ”  itse  –  ei voi kuitenkaan olla  ” u – k i e l e n ’ yhteyden ”todellisuuteen” ’ ”  ilmaisu / ratkaisu, vaan  ”.. kaikki kuuluu vain tehtävään ..” (6.4321) .

     ( Kuvittele olevasi skidi ! valtavan ”karkkipussin” äärellä, josta et koskaan saa ”kaikkea” , vaan ”kaikkea” silti loputtomiin  →  ”.. vailla lukua olevana ..” (4.128)  →  ”.. tehtävänä ..” (6.4321)  –  SYÖDÄ !  )

     K p l  =  kolmannen poissuljetun laki .

     R r l  =  ristiriidan laki .