Korrespondenssiteorian logiikka / ”Riippumattomuus”

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

Korrespondenssiteorian logiikka perustuu ”riippumattomuuden” käsitteeseen. ”Riippumattomuus” on totuusteorian peruslause, aksioma. Korrespondenssiteorian ristiriidattomuus edellyttää riippumatto-muuden voimassaoloa. Jos riippumattomuus ei vallitse, ”totuuden” korrespondenssiteoriaan perustu-vien lauseiden kaikki mahdolliset totuusarvot, ristiriitaisetkin, voidaan johtaa toisistaan.

Mitä ”riippumattomuus” merkitsee?

Samassa yhteydessä-ilmaisemattomuutta tai ei-johdettavuutta: Jos (jokin) ”x” on riippumaton (jostakin) ”y”:stä, niin joko ”x” ja ”y” ei voi ilmaista samassa yhteydessä tai, jos ”x” ja ”y” esiintyvät yhdessä, ”x”:ää ei voi johtaa, päätellä ”y”:stä – yhteydestään ”y”:hyn.

Jos (jokin)”x” on riippumaton (jostakin) ”y”:stä, niin ”x” on olemassa itsenäisesti, so. ”x” on (olemassa) ei edellytä ”y” on (olemassa). Siksi, jos ”x” esiintyy samassa yhteydessä ”y”:n kanssa, on osoitettava, ettei ”x”:ää voi johtaa, päätellä ”y”:stä. – Ainakaan kaikissa ”x”:n ja ”y”:n yhdessä esiintymisen tapauksissa.

Samassa yhteydessä-ilmaisemattomuus ja ei-johdettavuus ovat mitä tahansa ”x” ja ”y” koskevat ”riip-pumattomuuden” kaksi sääntöä.

Korrespondenssiteorian yhteydessä ”riippumattomuus” merkitsee kielessä / u-kielessä muodostetta-vissa olevien lauseiden tai sen, mitä lauseet esittävät, riippumattomuutta todellisuudesta. Tractatuk-sessa kyse on jälkimmäisestä. Lauseen totuus tai epätotuus perustuu sen, mitä lause esittää, ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan”” (4.031 , 4.0311), vastaavuuteen, yhtäpitävyyteen tai vastaamattomuuteen, yhtäpitävyyden puutteeseen todellisuuden kanssa (2.222), ei pelkän lauseen yhtäpitävyyteen tai yhtä-pitävyyden puutteeseen todellisuuden kanssa. Riippumattomuus ei siis koske lausetta, vaan ”lauseen merkityssisältöä” (1.1 , 1.11 , 1.12 , 2.021 , 2.024 , 2.06 , 2.221 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.061 ).

Kuvateoria perustuu korrespondenssiteoriaan, sen logiikkaan. Kuvateorian lähtökohdan muodostaa siis se, mitä totuusteorian peruslause sanoo, merkitsee.

Miksi ”riippumattomuus” on korrespondenssiteorian aksioma? – Oletetaan, ettei ole. Oletetaan, että se, mitä lause esittää, ei ole todellisuudesta riippumaton, sekä pidetään edelleen korrespondenssiteoriaa pätevänä.

Jos riippumattomuus ei vallitse, niin tuloksena on kehäpäätelmä ja noidankehä, ristiriita. Se, mitä lause esittää on jo sen todellisuuden ilmaisu, mitä (lauseen esittämä) vastaa tai on vastaamatta ; muuten yh-täpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa ei ole mahdollinen. ”Totuuden” tapauksessa päädytään kehäpäätelmään, oikeastaan tautologiaan, kun lauseen esittämä pitää yhtä.. ! itsensä kanssa. ”Epätotuuden” kohdalla ajaudutaan noidankehään, ristiriitaan. Kontradiktio syntyy siitä, että voidakseen olla sen todellisuuden ilmaisu, mitä lauseen esittämä ei vastaa, lauseen täytyy ilmaista samalla ! toinen lause, tosi lause. Ilmaista toinen lause, joka ”.. esittää sen ja sen asiaintilan”” (4.031), mikä ”.. pitää .. yhtä todellisuuden kanssa” (2.222), minkä kanssa ensimmäisen, lähtökohtana olevan lauseen esittämä ”.. ei pidä yhtä ..” (2.222). Muuten, ilman toista totta lausetta, ei olisi ”mitään” , minkä kanssa epätoden lau-seen esittämä .. e i  pidä yhtä. Tämä on kuitenkin ilmiselvä ristiriita, kun lause ”L” ilmaisee toisen lau-seen ””L”” , joka totuudellaan osoittaa lauseen ”L” epätotuuden mahdollisuuden. – ”Epätosi” lause il-maisee ”toden” lauseen, voidakseen olla epätosi. Tällöin tosiseikka (on sen tosiseikan ilmaisu, mikä) ei ole tosiseikka.

Jos riippumattomuus ei vallitse, tosiseikka ei ole tosiseikka.

Riippumattomuus on korrespondenssiteorian ristiriidattomuuden välttämätön edellytys. Jos riippumat-tomuus ei vallitse, korrespondenssiteoria on ylipyyhittävä.

Korrespondenssiteorian pätevyydelle välttämätön riippumattomuus on totuusteorian ongelma. Jos mi-kä tahansa mielivaltainen u-kielen lause, väitelause, ”.. esittää sen ja sen asiaintilan”” (4.031) todellisuu-desta riippumatta, niin miten ”.. on verrattava .. todellisuuteen”. (2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) on mahdol-lista, lauseen totuuden tai epätotuuden toteen näyttämiseksi? – Kun lauseen esittämää ja todellisuutta ei voi esittää samassa yhteydessä.

Kielen, u-kielen yhteys todellisuuteen on korrespondenssiteorian perusongelma, kuvateorian perusky-symys. Kysymys u-kielen ja todellisuuden (välisen) yhteyden välttämättömästa mahdollisuudesta on kuvateorian lähtökohta.

Tractatuksen ensimmäiset pykälät käsittävät ”todellisuuden”, määrittävät ”todellisuuden” käsitteen.

”Todellisuuden” käsite on luonnollisesti keskeinen ”totuuden” korrespondenssiteorialle. ”Todellisuus” on siksikin (jo sinänsä) käsitettävä. Mitä ”todellisuudella” tarkoitetaan? Vielä perustavampi syy on kuitenkin ”riippumattomuudessa”. Kysymys u-kielen, u-kielessä muodostettavissa olevien lauseiden, yhteydestä todellisuuteen edellyttää ”todellisuuden” käsittämistä. – ”Yhteys ”mihin””? – ”Minkä ”kuvat””?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s