”Riippumattomuudesta” Ι Ι (2.024 , 2.22 , 4.061)
”Riippumattomuus” on hankala, monitulkintainen käsite* . Korrespondenssiteorian yhteydessä se* ei sitä, kuitenkaan, oikeastaan ole. Kun ”riippumattomuus” on, olettaen että olen oikeassa, korrespondenssiteorian ”ristiriidattomuuden” välttämätön* ”ehto” , ja johtaa totuusteorian itsepuolustuksena vaatimukseen osoittaa ”todellisuuden kuvat” / ”lauseen ’ yhteys ”todellisuuteen” ’ ” – ”u – kielessä” ( , ensin tehdyn ”todellisuuden” simulaation suhteen) – niin ”riippumattomuuden” o n oltava* voimassa osoitettaessa ” ”todellisuuden kuvien” mahdollisuus ” ! ”Voimassaolo” tapahtuu niin, ETTÄ ”todellisuuden kuvien ”E I – ”JOHDETTAVUUS”” * T O T E U T T A A ”riippumattomuuden” , korrespondenssiteorian ”ristiriidattomuuden” ilmaisuna ; SAMALLA ! , KUN o n voitava olla vakuuttunut, ETTÄ on osoitettu * , että ”todellisuuden kuvia ! ”O N””. – * Tämä * on? ”riippumattomuuden” hankaluus korrespondenssiteoreettisessa kontekstissaan. Etenkin kun ottaa huomioon, että kyseessä myös ”ristiiriidan ”ristiriidattomuus-todistus”” ! – Olkoot niin tai näin ”hankaluuden” osalta, niin ”kuvateorian” totuus- ja todistusteoreettinen tulkinta selittää myös ! / luontevasti Wittgensteinin ”mystiikan” , ilman tarpeetonta ”hand waving” , puhumattakaan ”mystiikan” pois-selittämisestä, kokonaan! – Vaikka korrespondenssiteorian # ”riippumattomuus ”logiikka” ” # osin ikäänkuin ylipyyhkii W : n ”mystiikan”, poistaa ”pykälät” –
”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”. (6.44 , kursiivit W : n. )
”Maailman näkeminen sub specie aeterni on sen näkemistä – rajattuna – kokonaisuutena. Maailman tunteminen rajatuksi kokonaisuudeksi on mystinen tunne” (6.45)
n i i n # S E # ei suinkaan ylipyyhi sitä, että * ” ’ ”kieli” ’ ” * osoitetaan ! ”u – kielessä” lopulta itse asiassa ! ! ” ”u – kieleen” sisältyen ” , JA kuitenkin samalla ”U – kielen” ! ! ULKOPUOLELLE välttämättä * ristiriidattomuutensa * takia ulottuen, JA ”ulkopuolelle ulottuminen” (4.0641) vielä kuten ”pykälä” (3.42) sanoo.
Kun Wittgenstein toteaa –
”Skeptisismi ei ole kumoamatonta, vaan ilmeisen mieletöntä , kun se pyrkii herättämään epäilyjä .. ” (6.51 , kursiivi W : n. )
n i i n ”skeptisismin mielettömyys” tulee siitä, minkä Wittgenstein on itsekin vain vihkaa ”pitkin tikkaitaan” sanonut , että hyväksymällä korrespondensssiteoria päädytään viimein siihen, E T T Ä ”maailma ”on” ” : Johtopäätöksenä onkin, että viimeinen ”pykälä” –
”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”. (7)
voidaan – –ylipyyhkiä .
Kuitenkin, KUN korrespondenssiteorian / klassisen logiikan kontingentisti pätevä ”kaava” on –
( ( ”Todellisuuden kuvien ”e i – johdettavuus”” ↔ ”ristiriidattomuus” ) → ”todellisuuden kuvia” / ”maailma ”on”” )
NIIN herää kysymys ! ” ’ ”kielen” ’ ” konkreettisesta ”olemassaolosta” ? (5.557 , kts. luku 2.4 )
