”Kuvaamismuodosta”

Luvusta  2.2.1

     ”Kuvaamismuoto” on ”se” , mikä tekee  ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden””  mahdollisuuden ” .

”Kuvan kuvaamismuoto on se, mikä kuvalla täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa, jotta se voisi kuvata todellisuutta juuri niin kuin se sitä kuvaa  –  oikein tai väärin”. (2.17 , 2.21)

     ”Kuvaamismuoto” on sen ”rakenteen mahdollisuus” , että  ”lausemerkin elementit  –  sanat  –  suhtautuvat toisiinsa”  SILLÄ ”eräällä erityisellä tavalla” , ETTÄ  ”lausemerkin elementit”  muodostavat ”todellisuuden kuvia”. (2.15 + 3.14)

”Se, että kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla, esittää olioiden suhtautuvan siten toisiinsa. Tätä kuvaelementtien liittymistapaa sanottakoon kuvan rakenteeksi, ja rakenteen mahdollisuutta kuvan kuvaamismuodoksi”. (2.15 , 3.14)

”Lausemerkissä sen elementit  –  sanat  –  suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (1.13 , 2.141 , 2.15 , 3 , 3.12 , 3.14 , 4 , 4.01 , 4.06)

     Siten ”kuvaamismuodon esittämä merkityssisältö” (2.22)  on juuri ko. ”erään erityisen tavan” (3.14)  –  siis (logiikan) ”menetelmän” / ”loogisen syntaksin” (3.33)  –  ilmaisu. Ei muuta. ”Kuvaamismuoto”  ei muodostu    itse ! ”lauseyhteydessään merkitsevistä nimistä”   (3.3)  –

”Merkin merkityksellä ei saa koskaan olla mitään osuutta loogisessa syntaksissa. Täytyy olla mahdollisuus laatia syntaksi puhumatta minkään merkin merkityksestä.  Syntaksi saa edellyttää vain ilmaisujen kuvauksen”. (2.0231 , 3.3 – 3.31 – 3.311 , ! 3.318 , 3.33 ,  ! 4.431 , kursiivi W : n. )

merkitsemättä  kuitenkaan sitä, ettei  ( ! 3.318 ) * ”lauseyhteydessään merkitseviä nimiä” * (3.3)  JO  olisi, *joiden*  ”eräästä erityisestä tavasta” (3.14)  järjestyä, ”hyvin muodostua” on  SITTEN  kysymys.  Vai ! , käsitteleekö ”kuvaamismuoto”  –  olemattomien ”olioiden” mahdollisuutta järjestyä !    ei – miksikään – ”muodoiksi   .

     * ”Kuvaamismuoto” / ”looginen muoto” / ”argumentin peruskuva” * (2.17 , 2.18 , 3.333) merkitsevät ”samaa” . Viimeinen sikäli osuvin, että kun lisää etuliitteen ”totuus” , niin ollaan ”pykälissa”  (4.2 , 4.221 , 4.23 ,4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431    ! (3.318) , 5 , 5.01) .  *Niiden*  merkitys on yhtä kuin * ”lauseen ’yhteys  ”todellisuuteen” ’ ” * , mikä on juuri ”se” , mikä ”sisältyy ”lauseeseen” , joka ”on todellisuuden kuva” niin, että (4.06)  –  Toisin sanoen ei ole niin, että vasta  ”kuvaamismuodollaan ”lause””  esittää sen ja sen asiaintilan   (2.221 , 4.031) , minkä ”todellisuuden” vastaavuuden tai vastaamattomuuden ”mahdollisuuden ”ilmaisu ”kuvaamismuoto” on.  –  Siten ”kuvan kuvaamismuodollaan  esittämä merkityssisältö” (2.22 , 2.221)  EI  ole  SE ! ”merkityssisältö” / ”se ja se asiaintila” (4.031) , m i n k ä  * ”yhtäpitävyydestä tai yhtäpitävyyden puutteesta todellisuuden kanssa” *  –  *sen*  mahdollisuudesta ”  –  ON ”kuvaamismuodossa”  VASTA  kysymys.  –  Ellei ymmärrä tehdä eroa vielä * ”vailla ”totuusehtoja””  olevan  u – kielen ”lauseen”” * esittämän sen ja sen asiaintilan   (2.221 , 4.031) , JA  ”todellisuuden kuvaksi” osoitetun / osoitettavan ”lauseen VÄLILLÄN I I N  Wittgensteinin ”maailman substanssioppi” jää ”kaksi – kerroksisuudessaan” täyttä ymmärrystä vaille !  –  (Ehkä muutenkin kuin totuus-  ja todistusteoreettisessa yhteydessään. )   –   ”Jokainen ”U – kielen ”lause””   ei ole vielä muuta kuin vain (pelkkä)  ”todellisuuden kuvan” mahdollisuus   .  –   Sitä, mitä  ”lauseen”totuus- ja todistusteoreettinen ”merkityssisältö   merkitsee, en tässä kuitenkaan avaa,  paitsi viittaan siihen, mitä edellä ”argumentin peruskuvasta” sanoin.  –  Wittgensteinin ”substanssiopin” / ”kuvateorian” olennainen piirre on 

( ”MERKITYKSET”    ”TOTUUDET” ) .

     Tämä  ”jos ja  vain  j o s” niin, e t t ä ”TOTUUDET”  ovat, kun osoitetaan, että  ”todellisuuden  kuvia ”on”” , uusienmerkityksien vailla lukua olevien loogisten muotojen” (4.128)  ! MOOTTORI ,  kirjaimellisesti.  Wittgensteinin ”kuvateoriaa”* ei voi  ymmärtää muuten kuin väärin ! , jo valmiiksi ylipyyhkien, jos  käsittää ”sen”*  siten, että  — ( ”totuudet”  ↔  ”merkitykset” )    .  –   MITENolemattomilta ”olioilta”” kävisi päinsä ! (2.014) ?   –  Seuraava ”pykälä” (2.0141) esittääkin sitten jo ! , mistä ”perusajatuksessa” (4.0312)  on kyse,    ”logiikkaa” , joka määrittää ”olioiden” mahdollisuutta järjestyä  ”todellisuuden kuviksi”  ei voi edustaa mikään .  ( (5.55 , 5.5571)    4.0641) , ja juuri tästä, ja vain tästä ”olion esiintymismahdollisuuden” ilmaisemattomuudesta ”yksityisissä asiaintiloissa” (2.0141 + 3.221)  o n  kyse siinä, että  –

Olioita voin vain nimittää. Merkit edustavat niitä. Voin ainoastaan puhua niistä, en voi ilmaista niitä. Lause voi sanoa vain, miten olio on, ei mitä se on”. (3.221 , 4.0312 , 6.44 , kursivointi  W : n. )

eikä ole mitenkään poikkiteloin sen kanssa, että  –

”Vaikka maailma olisi äärettömän kompleksinen, niin että jokainen tosiseikka rakentuisi äärettömän monesta yksityisestä asiaintilasta ja kukin yksityinen asiaintila äärettömän monesta oliosta, silloinkin täytyisi olla olemassa olioita ja yksityisiä asiaintiloja”. (2.01 , 2.014 , 2.021 – 2.0211 – ! 2.0212* , 2.024 , 3.203 , 3.22 , 3.3 , 4.061 , 4.064 , 4 . 2 2 1 1 * )

     Ja vastaavasti, nimeltä ”lähdettä” mainitsematta, kun ei saa (ymmärtääkseni) käyttää käsillä oleviin ”tarkoituksiin” , eräs herra Kurt Gödel on todennut  –  ” .. ja maailmanhan täytyy olla merkityksellinen” .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s