Luvusta 2.2.1
”Kuvaamismuoto” on ”se” , mikä tekee ” ”lauseen ”totuuden tai epätotuuden”” mahdollisuuden ” .
”Kuvan kuvaamismuoto on se, mikä kuvalla täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa, jotta se voisi kuvata todellisuutta juuri niin kuin se sitä kuvaa – oikein tai väärin”. (2.17 , 2.21)
”Kuvaamismuoto” on sen ”rakenteen mahdollisuus” , että ”lausemerkin elementit – sanat – suhtautuvat toisiinsa” SILLÄ ”eräällä erityisellä tavalla” , ETTÄ ”lausemerkin elementit” muodostavat ”todellisuuden kuvia”. (2.15 + 3.14)
”Se, että kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla, esittää olioiden suhtautuvan siten toisiinsa. Tätä kuvaelementtien liittymistapaa sanottakoon kuvan rakenteeksi, ja rakenteen mahdollisuutta kuvan kuvaamismuodoksi”. (2.15 , 3.14)
”Lausemerkissä sen elementit – sanat – suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (1.13 , 2.141 , 2.15 , 3 , 3.12 , 3.14 , 4 , 4.01 , 4.06)
Siten ”kuvaamismuodon esittämä merkityssisältö” (2.22) on juuri ko. ”erään erityisen tavan” (3.14) – siis (logiikan) ”menetelmän” / ”loogisen syntaksin” (3.33) – ilmaisu. Ei muuta. ”Kuvaamismuoto” ei muodostu ” itse ! ”lauseyhteydessään merkitsevistä nimistä” ” (3.3) –
”Merkin merkityksellä ei saa koskaan olla mitään osuutta loogisessa syntaksissa. Täytyy olla mahdollisuus laatia syntaksi puhumatta minkään merkin merkityksestä. Syntaksi saa edellyttää vain ilmaisujen kuvauksen”. (2.0231 , 3.3 – 3.31 – 3.311 , ! 3.318 , 3.33 , ! 4.431 , kursiivi W : n. )
merkitsemättä kuitenkaan sitä, ettei ( ! 3.318 ) * ”lauseyhteydessään merkitseviä nimiä” * (3.3) JO olisi, *joiden* ”eräästä erityisestä tavasta” (3.14) järjestyä, ”hyvin muodostua” on SITTEN kysymys. Vai ! , käsitteleekö ”kuvaamismuoto” – olemattomien ”olioiden” mahdollisuutta järjestyä ! ” ei – miksikään – ”muodoiksi ” .
* ”Kuvaamismuoto” / ”looginen muoto” / ”argumentin peruskuva” * (2.17 , 2.18 , 3.333) merkitsevät ”samaa” . Viimeinen sikäli osuvin, että kun lisää etuliitteen ”totuus” , niin ollaan ”pykälissa” (4.2 , 4.221 , 4.23 ,4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 ← ! (3.318) , 5 , 5.01) . *Niiden* merkitys on yhtä kuin * ”lauseen ’yhteys ”todellisuuteen” ’ ” * , mikä on juuri ”se” , mikä ”sisältyy ”lauseeseen” ” , joka ”on todellisuuden kuva” niin, että (4.06) – Toisin sanoen ei ole niin, että vasta ” ”kuvaamismuodollaan ”lause”” esittää sen ja sen asiaintilan ” (2.221 , 4.031) , minkä ”todellisuuden” vastaavuuden tai vastaamattomuuden ”mahdollisuuden ”ilmaisu ”kuvaamismuoto” on. – Siten ”kuvan kuvaamismuodollaan esittämä merkityssisältö” (2.22 , 2.221) EI ole SE ! ”merkityssisältö” / ”se ja se asiaintila” (4.031) , m i n k ä * ”yhtäpitävyydestä tai yhtäpitävyyden puutteesta todellisuuden kanssa” * – ” *sen* mahdollisuudesta ” – ON ”kuvaamismuodossa” VASTA kysymys. – Ellei ymmärrä tehdä eroa vielä * ”vailla ”totuusehtoja”” olevan ” ”u – kielen ”lauseen”” * esittämän sen ja sen asiaintilan ” (2.221 , 4.031) , JA ”todellisuuden kuvaksi” osoitetun / osoitettavan ”lauseen” VÄLILLÄ , N I I N Wittgensteinin ”maailman substanssioppi” jää ”kaksi – kerroksisuudessaan” täyttä ymmärrystä vaille ! – (Ehkä muutenkin kuin totuus- ja todistusteoreettisessa yhteydessään. ) – ” ”Jokainen ”U – kielen ”lause”” ” ei ole vielä muuta kuin vain (pelkkä) ” ”todellisuuden kuvan” mahdollisuus ” . – Sitä, mitä ” ”lauseen”totuus- ja todistusteoreettinen ”merkityssisältö ” merkitsee, en tässä kuitenkaan avaa, paitsi viittaan siihen, mitä edellä ”argumentin peruskuvasta” sanoin. – Wittgensteinin ”substanssiopin” / ”kuvateorian” olennainen piirre on →
( ”MERKITYKSET” ↔ ”TOTUUDET” ) .
Tämä ”jos ja vain j o s” niin, e t t ä ”TOTUUDET” ovat, kun osoitetaan, että ”todellisuuden kuvia ”on”” , uusien ”merkityksien” → ”vailla lukua olevien loogisten muotojen” (4.128) → ! MOOTTORI , kirjaimellisesti. Wittgensteinin ”kuvateoriaa”* ei voi ymmärtää muuten kuin väärin ! , jo valmiiksi ylipyyhkien, jos käsittää ”sen”* siten, että — ( ”totuudet” ↔ ”merkitykset” ) . – MITEN ”olemattomilta ”olioilta”” kävisi päinsä ! (2.014) ? – Seuraava ”pykälä” (2.0141) esittääkin sitten jo ! , mistä ”perusajatuksessa” (4.0312) on kyse, → ”logiikkaa” , joka määrittää ”olioiden” mahdollisuutta järjestyä ” ”todellisuuden kuviksi” ei voi edustaa mikään ” . ( (5.55 , 5.5571) ← 4.0641) , ja juuri tästä, ja vain tästä ”olion esiintymismahdollisuuden” ilmaisemattomuudesta ”yksityisissä asiaintiloissa” (2.0141 + 3.221) o n kyse siinä, että –
”Olioita voin vain nimittää. Merkit edustavat niitä. Voin ainoastaan puhua niistä, en voi ilmaista niitä. Lause voi sanoa vain, miten olio on, ei mitä se on”. (3.221 , 4.0312 , 6.44 , kursivointi W : n. )
eikä ole mitenkään poikkiteloin sen kanssa, että –
”Vaikka maailma olisi äärettömän kompleksinen, niin että jokainen tosiseikka rakentuisi äärettömän monesta yksityisestä asiaintilasta ja kukin yksityinen asiaintila äärettömän monesta oliosta, silloinkin täytyisi olla olemassa olioita ja yksityisiä asiaintiloja”. (2.01 , 2.014 , 2.021 – 2.0211 – ! 2.0212* , 2.024 , 3.203 , 3.22 , 3.3 , 4.061 , 4.064 , 4 . 2 2 1 1 * )
Ja vastaavasti, nimeltä ”lähdettä” mainitsematta, kun ei saa (ymmärtääkseni) käyttää käsillä oleviin ”tarkoituksiin” , eräs herra Kurt Gödel on todennut – ” .. ja maailmanhan täytyy olla merkityksellinen” .