Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

Kuvateoria on jo korrespondenssiteorian, sen logiikan, ilmaisua. Sen logiikan ilmaisua, miten ja että lauseen totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen. Korrespondenssiteorian logiikka / ”riip-pumattomuus” johtaa ensin kuvateoriaan, ja sitten ”todellisuuden kuvien” ei-johdettavuuden ilmai-semaan Wittgensteinin ”perusajatukseen” (4.0312 , 4.128 , 6.4321).

”Kuva täsmää tai on täsmäämättä todellisuuden kanssa. Kuva on oikea tai väärä, tosi tai epätosi”. (2.21)

”Kuva esittää merkityssisältönsä”. (2.221)

”Kuva on tosi tai epätosi sikäli kuin sen esittämä merkityssisältö pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa”. (2.222)

”Saadaksemme selville, onko kuva tosi tai epätosi, meidän on verrattava sitä todellisuuteen”. (2.223)

”Kuvasta itsestään ei selviä, onko se tosi vai epätosi”. (2.224)

”Lause on todellisuuden kuva. Lause on tietynlaiseksi kuvittelemamme todellisuuden malli”. (4.01)

”Lauseessa asiaintila sommitellaan ikään kuin kokeeksi. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö”, voimme yksinkertaisesti sanoa : ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan””. (4.031)

Miksi ei jokin toinen totuusteoria?

Korrespondenssiteoria ei ole vain yhtäpitävä Russellin paradoksin (johtopäätöksen) kanssa, so. että to-distettavasti tosia tai epätosia lauseita ei vielä ole, vaan korrespondenssiteorian logiikan perusteella pä-tevien – todistettavasti tosien tai epätosien – lauseiden mahdollisuus on todistettava. Osoittamalla kor-respondenssiteorian ristiriidattomuus! Korrespondenssiteoria kohtaa vastaavan haasteen kuin Russellin paradoksiin johtaneen. Toisin sanoen korrespondenssiteorian ristiriidattomuuden todistus kumoaa sa-malla Russellin paradoksin (3.333).

Kuvateorian lähtökohta on korrespondenssiteoria perusmuodossaan. Tractatuksen tavoitteen (Esipuhe, (4.112 , 4.114)) kannalta oikeastaan koko kirjan lähtökohta. Loogis-filosofinen tutkielma onkin oikeastaan, nimensä mukaisesti, korrespondenssiteorian analyyysi. ”Nimensä mukaan”, kun todellisuuden olemusta koskeviin ontologisiin ”mitä”-kysymyksiin on vastattava.

Korrespondenssiteorian mukaan lause on tosi, jos lause tai se, mitä lause esittää vastaa todellisuutta, pitää yhtä todellisuuden kanssa. Lause on epätosi, jos lause tai se, mitä lause esittää ei vastaa todelli-suutta, ei pidä yhtä todellisuuden kanssa.

Tieteen termipankin mukaan korrespondenssiteorian (perus)ongelma on lauseen tai sen, mitä lause esittää vertaamisessa todellisuuteen ; miten lauseen totuus tai epätotuus voidaan osoittaa, näyttää toteen (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:korrespondenssiteoria). Korrespondenssiteorian ensimmäinen ongelma koskee kuitenkin, edellä mainittuihin vaikeuksiin liittyen, lauseen tai sen, mitä lause esittää suhdetta, ristiriidatonta suhdetta todellisuuteen. Jos u-kielellä ei voi osoittaa olevan yh-teyttä todellisuuteen, ”.. jotakin yhteistä .. todellisuuden kanssa ..” (2.16 , 2.17 , 2.18), u-kielen lauseiden totuutta tai epätotuutta ei voi näyttää toteen (2.223).

Korrespondenssiteorian peruskysymys liittyy kielen ja todellisuuden ristiriidattoman suhteen mahdol-lisuuteen.

”Substanssi on se, mikä vallitsee riippumatta siitä, mikä on niin tai näin”. (1.1 , 1.12 , 1.13 , 2.021 , 2.024 , 2.06 , 2.063 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.061 , 4.064 , alleviivaus minun.)

Kieli, u-kieli on olemassa ”.. vallitsee riippumatta siitä, mikä on niin tai näin” (2.024). Mikä tahansa mah-dollinen, u-kielessä muodostettavissa oleva, ”.. lause esittää sen ja sen asiaintilan”” (4.031) riippumatta siitä, että ”.. pitää tai ei pidä yhtä todellisuuden kanssa” (2.222), so. riippumatta totuudestaan tai epäto-tuudestaan (2.22). Jos näin ei ole, jos riippumattomuus ei vallitse, niin joko kysymystäkään lauseen tai sen, mitä lause esittää yhtäpitävyydestä tai yhtäpitävyyyden puutteesta todellisuuden kanssa ei enää ole / u-kielihän on ! yhtä kuin todellisuus, tai lause, tai se mitä lause esittää, on jo sen todellisuuden il-maisu, mitä vastaa tai on vastaamatta. Muuten yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa ei ole mahdollinen. – Jälkimmäisessä ”riippumattomuus ei vallitse”-tapauksessa tuloksena on ”totuuden” kohdalla kehäpäätelmä, ja ”epätotuuden” kohdalla ! noidankehä. – (Tästä korrespondenssi-teorian ja kuvateorian ymmärtämisen kannalta olennaisesta asiasta lisää seuraavassa artikkelissä.)

”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti luulla, että tosi ja epätosi ovat yhdenvertaisia merkin ja merkityn asian suhteita. Silloin voisimme esi-merkiksi sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei-p” merkitsee epätodella tavalla jne”. (1.1 , 1.12 , 1.13 , 2.021 , 2.024 , 2.06 , 2.063 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.06 , 4.061 , 4.064 , alleviivaus minun.)

”Ellemme ota huomioon, että lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö, voimme helposti .. sanoa, että ”p” merkitsee todella tavalla samaa, mitä ”ei-p” merkitsee epätodella tavalla jne”. (4.061 , alleviivaus, painotus ja kursiivit minun.)

Jos se, että ”.. lause esittää sen ja sen asiaintilan”” (4.031) riippuisi lauseen totuuden tai epätotuuden mahdollisuudesta, niin ”lauseen totuuden tai epätotuuden mahdollisuus” määrittäisi sen, mitä ”itse” edellyttää. Kierrettäisiin siis kehässä, tai päädyttäisiin pykälän 4.061 tilanteeseen, noidankehään ja ristiriitaan ; siihen, että ”.. todella tavalla .. merkitsee epätodella tavalla ..” (4.061).

Se, että ”.. lauseilla on tosiseikoista riippumaton merkityssisältö ..” (4.061) liittyy tietenkin jo kuvateori-aan, korrespondenssiteorian logiikan ilmaisuna. – Sen sijaan pykälän 2.024 voi ymmärtää vasta kuva-teorian edellyttämän ”todellisuuden” käsittämisen suhteen, so. sen suhteen ”.. mikä on niin tai näin ..” (1.12) , ”totta tai epätotta”. – Kuvateoriassa on kysymys siitä, miten jo-olemassaolevan lauseen tai sen, mitä lause jo esittää, on mahdollista pitää yhtä tai olla yhtäpitämättä todellisuuden kanssa todistetta-vissa olevalla tavalla. Kysymys on vertaamisen mahdollisuudesta todellisuuden kanssa, siitä että ”.. lause esittää sen ja sen asiaintilan”” (4.031 , 4.0311) niin / ”.. eräällä erityisellä tavalla ..” (2.15 , 3.14) että lauseen totuus tai epätotuus voidaan näyttää toteen, todistaa (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031).

Siitä huolimatta, ja ! juuri sen vuoksi, että riippumattomuus vallitsee korrespondenssiteorian pätevyy-den välttämättömana ehtona.

Jos ja kun kuvateoria perustuu ”totuuden” korrespondenssiteoriaan, niin on aloitettava totuusteorian perusteista.