”Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia”. (2.1)

Alaotsikkona Wittgensteinin ”maailman substanssi”-oppi (2.021).

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

Tai yhtä hyvin: ”Luomme itsellemme .. todellisuuden kuvia ..” (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 + 4.06, osia py-kälistä 2.1 ja 4.06 yhdistetty.).

”Wir machen uns Bilder der Tatsachen”. (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06)

”Wir machen uns Bilder .. der Wirklichkeit ..” ((1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 + 4.06, osia pykälistä yhdistet-ty).

Pykälän 2.1* lähtökohta on kysymys, miten lauseen totuus tai epätotuus on ! y l i päänsä todistettavasti, ja ristiriidattomasti mahdollinen. Se* vastaa kysymykseen ”totuuden” korrespondenssiteorian logiikan perusteella. Sen perusteella, mitä korrespondenssiteoria edellyttää kielen ja todellisuuden (väliseltä) suhteelta, kun kyseistä totuusteoriaa on sovellettu universaali-kieleen ja siinä muodostettavissa oleviin (väite)lauseisiin.

Lauseiden täytyy olla ”.. tosiseikkojen .. todellisuuden kuvia ..” (2.06 , 2.1 + 4.06, osia pykälistä yhdistet-ty.) voidakseen olla todistettavasti tosia tai epätosia. Korrespondenssiteoria(n logiikka) edellyttää, että oikein muodostetuilla lauseilla ”.. on .. jotakin yhteistä .. jotakin samaa .. todellisuuden kanssa ..” (2.022 , 2.16 + 2.161 + 2.17 + 2.18, osia pykälistä yhdistetty.). Wittgensteinin kuvateoria on tämän kielen ja todel-lisuuden (välisen) yhteyden välttämättömyyden ilmaisua, minkä tahansa oikein muodostetun (väite)-lauseen – ”.. Asiat ovat niin ja niin” (4.5) – totuuden tai epätotuuden todistettavuudelle.

”.. Vaittääkseeen jotakin lauseen täytyy olla kuva”. (2.022 , 2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 4.022 , 4.03 , 4.031)

Ellei lause ole ”todellisuuden kuva” (4.01), sen esittämän ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (4.031 + 4.0311, osia pykälistä yhdistetty.) yhtäpitävyyyttä tai yhtäpitävyyden puutetta todellisuuden kanssa (2.222) ei voi näyttää toteen, todistaa; todellisuuteen vertaaminen (2.223) ei ole mahdollista kielen ja todellisuuden (välisen) yhteyden puuttuessa. Tämä, että kielellä ja todellisuudella ei ole välittömästi yhteyttä on korrespondenssiteorian logiikan lähtökohta, premissi (1.1 , 1.11 , 1.12 ← (2.024 , 4.061)).

Se, että

Kuvatkin ovat tosiseikkoja”. (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.1 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.06)

Merkkiä, jolla ilmaisemme ajatuksen, sanon lausemerkiksi.  –  Lause on lausemerkki projektiivisessa suhteessaan maailmaan”. (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.141 , 3.12 , 3.14, alleviivaus jatkuu ”pykälässä” (3.14))

”Lausemerkissä sen elementit  –  sanat  –  suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla. Lausemerkki on tosiseikka”. (2.141 , 3.12 , 3.14)

e t t ä

”.. Lause .. projektiivisessa suhteessaan maailmaan .. on tosiseikka” (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.141 , 3.12 + 3.14, 4.06, osia pykälistä yhdistetty.).

onkin looginen seuraus siitä, että vasta ”todellisuuden kuvana” lauseen totuus tai epätotuus on todis-tettavasti mahdollinen. Vasta, vain ”todellisuuden kuvana” lause on ”tosiseikka” (1.13), joka voi esittää ”.. sen ja sen asiaintilan” (3.142 , 4.031 , 4.0311) niin, että ”merkityssisällön” vertaaminen todellisuuteen on mahdollista (2.222 , 2.223). – Siksi pykälän 1.13 etuliitteeksi tulee laittaa korrespondenssiteorian

”Logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat muodostavat maailman” (1.11 , 1.13 → (2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 3.12 + 3.12) → 4.06)

”Logiikan avaruus”? – Kaikkien niiden lauseiden muodostama ”avaruus”, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen ”totuuden” korrespondenssiteoriaan perustuen, kun totuusteoriaa sovelle-tetaan universaali-kieleen.

Ellei ota huomioon korrespondenssiteoriaa (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) ja sen logiikkaa (1.1 , 1.11 , 1.12 ← (2.024 , 4.061)) kuvateorian analyysi ei onnistu ja koko Tractatuksenkin ymmärtäminen jää vai-heeseen. Wittgensteinin kuvateoria kun on jo korrespondensiteorian soveltamisen ilmaisua kielessä. Se, että kielen, johon ko. totuusteoriaa sovelletaan, täytyy olla universaali-kieli johtuu siitä, että Witt-genstein ”.. pyrkii vetämään rajan .. ajatusten ilmaisemiselle .. kielessä ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)) koko-naisuudessaan (2.06 , 3 , 4 , 4.001 , 4.06 , 5.47 , 5.55 , 5.551 , 5.5571).

Siten ne kaksi tekijää, joilla –

”Luomme itsellemme tosiseikkojen .. todellisuuden kuvia .. kielessä .. sisältä päin ..” (Esipuhe + 2.1 + 4.06 + 4.114, osia esipuheesta ja pykälistä yhdistetty.)

so. lauseita, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen (2.06 , 4.06 , 4.1 , 4.25 , 5 , 5.01), ovat universaali-kieli ja ”totuuden” korrespondenssiteoria. Wittgensteinin ”maailman substanssi”-oppi muodostuu universaali-kielestä ja korrespondenssiteoriasta. Olennaisesti siten, että korrespondenssi-teoria määrittää totuus- ja (nimenomaan) todistusteoreettisesti pätevää universaali-kieltä. Universaali-kielen osalta ”maailman substanssi”-oppi käy ilmi suoraan, kunhan lukee tietyt pykälät yhdessä –

”Jos tunnemme kaikki oliot, tunnemme samalla kaikki mahdolliset yksityiset asiaintilatkin”. (2.0124 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

Pohtimalla pykälää 2.0124 yhdessä (pelkästään) alla olevien pykälien kanssa –

Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta” ((2.0124) → 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys. (”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. ((2.0124) → 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. ((2.0124) → 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

”.. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö”, voimme yksinkertaisesti sanoa: ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan””. ((2.0124) → 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

”Toinen nimi edustaa toista oliota, toinen toista, ja liittämällä ne yhteen niistä muodostuu kokonaisuus, joka esittää – kuten kuvaelma – yksityisen asiaintilan”. ((2.0124) → 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

voimme päätellä, että mikäli ”.. tunnemme kaikki oliot, tunnemme samalla kaikki mahdolliset .. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (2.0124 + 4.031 + 4.0311, osia pykälistä yhdistetty.) esittävät lauseetkin; tai kääntäen / pykälä 3.3, että mahdollisten lauseiden kokonaisuuden tunteminen merkitsee kaikkien ”oli-oiden” (3.203) tuntemista. Siten (periaatteessa) ! universaali-kielen näkökulmasta ”.. kaikki mahdolliset .. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (2.0124 + 4.031 + 4.0311, osia pykälistä yhdistetty.) esittävät lauseet ”.. muodostavat maailman substanssin ..” (2.021). Se, mitä pykälän 2.021 toinen lause sanoo, koskee vasta totuus- ja todistusteoreettista tilannetta kun korrespondenssiteoriaa on sovellettu universaali-kieleen. Wittgensteinin ”maailman substanssi”-opin ydin onkin korrespondenssiteoreettinen, totuus- ja todis-tusteoreettinen ((2.141 , 3.12 + 3.12 , 4.06) ← 3.142 , 3.202 , 3.203 , 3.23 , 3.3 , ! 4.2 , 4.23 , 5.01). – Tästä kuvateorian, minulle koko Tractatuksen, keskeisestä asiasta tuonnempana. (Laitan tähän linkin ko. ar-tikkeliin, kunhan se valmis.)

Wittgensteinin kuvateorian (4.01 , 4.06) – hänen ”maailman substanssi”-oppinsa (2.021) – lähtökohdan muodostavat universaali-kielen kaikki mahdolliset nimet, sanat ja niistä kieliopillisesti oikein muodoste-tut (väite)lauseet. Juuri tässä ”vain universaali-kielen” merkityksessä, kun vielä ! ei ole (tehty) yhtäkään loogisesti oikein muodostettua, risririidattomasti ja todistettavasti, totta tai epätotta lausetta (1* , 1.1 , 1.13 , 2 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 4.01 , 4.06), on niin, että –

”.. Logiikka käsittelee jokaista mahdollisuutta ja kaikki mahdollisuudet ovat sen tosiseikkoja ..”. (2.0121)

Toisin sanoen jokainen universaali-kielen kieliopillisesti oikein muodostettu lause on (periaatteessa) to-tuus- ja todistusteoreettisesti pätevän ”tosiseikan” (2.141 , 3.12 + 3.14 , 3.142 , 4.06) mahdollisuus. On tri-viaalia, itsestään selvää universaali-kielen merkityksessä, että –

Ellei maailmalla olisi substanssia, toisen lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311, alleviivaus jatkuu pykälässä 2.0212)

Jos ”.. lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta” (2.0211), päädyttäisiin kehäpäätel-mään syystä, että heräisi kysymys ! ”.. toisen lauseen totuudesta”. Mihin ”.. toisen lauseen totuus”, ! yli-päätään mielekkyys, totuuden mahdollisuus perustuisi. Kolmannen lauseen totuuteenko .. jne. .. (päät-tymättömässä kehässä).

”Silloin olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta”. (1.13 , 2.021 , 20211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311)

Ellei maailmalla olisi substanssia .. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.0211 + 2.0212, osia pykälistä yhdistetty.) yksinkertaisesti siksi, että silloin ei olisi ”mitään” (4.031 , 4.0311), minkä yhtäpitävyyttä tai yhtäpitävyyden puutetta todellisuuden kanssa kysytään.

Wittgensteinin tikkaiden ensimmäinen askelma, puola on universaali-kieli. Sen logos on, ettei ! yhtä-kään siinä muodostettavissa olevaa lausetta voi vielä osoittaa ja sanoa, väittää lauseen totuuden tai epätotuuden olevan todistettavasti mahdollinen. Ennen kuin jotakin totuusteoriaa on sovellettu uni-versaali-kieleen, sen on oletettava olevan totuusarvoista vapaa, ”puhdas kieli”. Totuusarvoista vapaa universaali-kieli on Wittgensteinin ”maailman substanssi”-opin ensimmäinen kerros, alusta ja raaka-aine, substanssi; toisen vaiheen muodostavan korrespondenssiteorian soveltamiselle ”.. kielessä .. si-sältä päin ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)).

”Jokaisella lauseella täytyy jo olla merkityssisältö. Myöntäminen ei voi sitä lauseelle antaa, sillä juuri merkityssisältöhän myönnetään. Sama koskee myös kieltoa jne.” (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

”Vaikka maailma olisi äärettömän kompleksinen, niin että jokainen tosiseikka rakentuisi äärettömän monesta yksityisestä asiaintilasta ja kukin yksityinen asiaintila äärettömän monesta oliosta, silloinkin täytyisi olla olemassa olioita ja yksityisiä asiaintiloja”. (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

Ellei ”olioita” / ”lauseyhteydessään merkitseviä nimiä” (2.021 , 3.203 , 3.3), siis ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” (4.031 + 4.0311, osia pykälistä yhdisetty.) esittäviä lauseita ole ”jo” olemassa (2.0124 , 2.021 , 2.0211 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.064), n i i n ”.. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epä-totta) kuvaa maailmasta” (2.0212), koska ”sisältämisen” subjektit (2.014) puuttuisivat.

Jos universaali-kieli on itsestäänselvästi välttämätön (premissi) Wittgensteinin ”maailman substanssi”-opin (2.0124 , 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311) lähtökohtana – alustana, johon korrespondenssiteoriaa sovelletaan – niin miksi kuvateorian taustalla oleva totuusteoria on ”totuuden” korrespondenssiteoria?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s