”Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia”. (2.1)

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

”Wir machen uns Bilder der Tatsachen”. (1.1 , 1.13 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.141 , 3 , 3.12 + 3.14 , 4 , 4.06)

Pykälä 2.1 vastaa kysymykseen, miten lauseen totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen, ”to-tuuden” korrespondenssiteorian (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.031) perusteella.

Pykälän 2.1 lähtökohta on Russellin paradoksin johtopäätöksesta seuraava kysymys, miten lauseen to-tuus tai epätotuus on ! y l i päänsä todistettavasti – ja ristiriidattomasti – mahdollinen.

Ettei maailma olisi ”.. vain hälynä ja pauhuna kuultua ..” (Tractatuksen motto).

Tractatuksen liikkeelle paneva voimana on se, ettei enää eikä vielä todistettavasti tosia tai epätosia lau-seita ole. Vaikka Wittgensteinin ”maailman substanssi”-oppi (1.13 , 2.014* , 2.021 , 3.203 , 3.3 , 4.23 , 5 , 5.01) on jo korrespondenssiteorian logiikan* ilmaisua, siis totuusteorian soveltamista kieleen, niin ennen kuin korrespondenssiteoriaa voi käyttää, on tietenkin – niin triviaalilta kuin kuulostaa – oletettava kielen olemassaolo. Wittgensteinin tavoite edellyttää, että kielen täytyy olla universaali-kieli. Universaali-kieli, vast’edes u-kieli, on kieli, jossa kaikki (periaatteessa) sanottavissa oleva, mielekäs tai mieletön, voidaan ilmaista. Elleivät ”kaikki mahdollisuudet” (2.0121), kaikki mahdolliset ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” esittävät lauseet (2.0124 , 4.031 + 4.0311), ole käsillä, Wittgensteinin tavoite lopahtaisi alkuunsa (2.0211 , 2.0212).

”.. Logiikka käsittelee jokaista mahdollisuutta ja kaikki mahdollisuudet ovat sen tosiseikkoja ..”. (2.0121)

Siten pykälän 2.1 loppuun, tai ennen ”.. tosiseikkojen kuvia”, voi lukija lisätä .. kielessä, so. u-kielessä.

Wittgensteinin tikkaiden ensimmäinen askelma, puola on u-kieli. Sen logos on, ettei ! yhtäkään siinä muodostettavissa olevaa lausetta voi vielä osoittaa ja sanoa, väittää lauseen totuuden tai epätotuuden olevan todistettavasti mahdollinen. Ennen kuin jotakin totuusteoriaa on sovellettu u-kieleen, se(n) on (oletettava olevan) totuusarvoista vapaa, ”puhdas kieli”. Totuusarvoista vapaa u– kieli on Wittgenstei-nin ”maailman substanssi”-opin ensimmäinen kerros, alusta ja raaka-aine, substanssi ; toisen vaiheen muodostavan korrespondenssiteorian soveltamiselle ”.. kielessä .. sisältä päin ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)).

”Logiikan avaruuteen sijoittuvat tosiseikat muodostavat maailman”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

”Logiikan avaruus”? – Kaikkien niiden lauseiden muodostama ”avaruus”, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen (2.141 , 3 , 3.12 , 3.14 , 3.4 . 3.41 , 3.411 , 4 , 4.001 , 4.06 , 5 , 5.01). Lähtökohta-naan todistettavissa olevista totuusarvoista vapaa u-kieli.

”Oliot muodostavat maailman substanssin. Siksi niillä ei voi olla rakennetta”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

”Lauseyhteydessään merkitsevät nimet” (3.203 , 3.3) ovat minkä tahansa kielen perustavanlaatuinen, aina läsnäoleva ominaisuus. Ilman enää omaa rakennetta, rakenteen analyysiaan. Analyysiaan, joka ei perustuisi jo siihen, so. ”nim(i)en merkityksiin”, mikä on määrä vasta selittää.

”Ellei maailmalla olisi substanssia, toisen lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

Jos ”.. lauseen mielekkyys riippuisi jonkin toisen lauseen totuudesta” (2.0211), päädyttäisiin kehäpäätel-mään syystä, että heräisi kysymys ! ”toisen lauseen” mielekyydestä. Mihin ”toisen lauseen totuus”, yli-päätään totuuden mahdollisuus, perustuu! – Kolmannen lauseen totuuteenko .. jne.

”Silloin olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta”. (1.13 , 2.021 , 20211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

Ellei oleta ensin kielen, totuusarvoista vapaan u-kielen olemassaoloa, johon voi sitten toiseksi soveltaa jotakin totuusteoriaa, niin ”.. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.0212). – U-kieli ja ”totuuden” korrespondenssiteoria muodostavat yhdessä ”maailman substanssin”.

”Nimi merkitsee oliota. Olio on nimen merkitys. (”A” on sama merkki kuin ”A”.)”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

”Vain lauseilla on merkityssisältö. Vain lauseyhteydessä nimillä on merkitys”. (1.13 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 3.203 , 3.3)

Pykälällä 3.3, kuten ”maailman substanssi”-opillakin, on viime kädessä totuus- ja todistusteoreettinen merkitys (2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.221 , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.41 , 5 , 5.01). Kuitenkin se, että ainoastaan ”.. lauseyhteydessä nimillä on merkitys” (3.3) pätee jo u-kieleen, johon totuusteoriaa sovelletetaan. Kor-respondenssiteorian logiikan pätevyydelle on olennaista se, että ! jo-olemassa olevat –

”Oliot sisältävät kaikkien asiaintilojen mahdollisuuden”. (2.014 , 2.021 , 2.0211 , 2.0212 , 2.06 , 2.063 , 2.1 , 2.11 , 2.12 , 2.201 , 2.202 , 2.203 , 3.02 , 3.13 , 3.203 , 3.3 , 3.318 , 3.332 , 3.333 , 4.06 , 4.1 , 4.2 , 4.23 , 4.25 , 4.3 , 4.4 , 4.41 , 4.431 , 5 , 5.01)

Totuus- ja todistusteoreettisesti pätevä, korrespondenssiteorian perusteella oikein muodostettu, lause edellyttää, että sen mikä lauseella ”.. täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa .. todellisuuden loogi-sen muodon .. jotta se voisi kuvata todellisuutta juuri niin kuin se sitä kuvaa – oikein tai väärin”. (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 2.21 , 4.121 , alleviivaus minun) täytyy sisältyä lauseeseen itseensä.

”Lauseyhteydessään merkitsevät nimet” (3.203 , 3.3) minkä tahansa kielen perustavanlaatuisena, aina läsnäolevana, tekijänä ovat luonteva, ellei väistämätön, ”sisältämisen” subjekti. Kun kyse on vasta eh-dosta, että lause ”.. voisi ylipäänsä kuvata – oikein tai väärin – todellisuutta ..” (2.18), niin ”sisältämisen” subjektit, ”lauseyhteydessään merkitsevät nimet” ovat olemassa jo (todistettavissa olevista) totuusar-voista vapaassa u-kielessä.

”.. Sen sijaan, että sanomme ”tällä lauseella on se ja se merkityssisältö”, voimme yksinkertaisesti sanoa: ”Tämä lause esittää sen ja sen asiaintilan””. (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

”Toinen nimi edustaa toista oliota, toinen toista, ja liittämällä ne yhteen niistä muodostuu kokonaisuus, joka esittää – kuten kuvaelma – yksityisen asiaintilan”. (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

”Jokaisella lauseella täytyy jo olla merkityssisältö. Myöntäminen ei voi sitä lauseelle antaa, sillä juuri merkityssisältöhän myönnetään. Sama koskee myös kieltoa jne.” (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

”Vaikka maailma olisi äärettömän kompleksinen, niin että jokainen tosiseikka rakentuisi äärettömän monesta yksityisestä asiaintilasta ja kukin yksityinen asiaintila äärettömän monesta oliosta, silloinkin täytyisi olla olemassa olioita ja yksityisiä asiaintiloja”. (4.031 , 4.0311 , 4.064 , 4.2211)

Ellei ”olioita”, so. ”lauseyhteydessään merkitseviä nimiä”, ei vielä todeksi tai epätodeksi todistettavissa olevia, ”.. sen ja sen .. yksityisen asiaintilan” esittäviä, lauseita ole ”jo” olemassa (2.0124 , 2.013 , 2.021 , 2.0211 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.0311 , 4.064), ”sisältämisen” subjektit puuttuisivat – ja ”.. olisi mahdotonta hahmotella mitään (totta tai epätotta) kuvaa maailmasta” (2.0212).

Miksi kuvateorian taustalla oleva totuusteoria on ”totuuden” korrespondenssiteoria?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s