Päivitystä 20. 5. 2018
Korjaan ja lyhennän. Ja kuten aiemminkin, korostukset, paitsi kursiivit, ovat minun. (Jääkööt kuitenkin ”entinen” loppuun. )
Edelleen–päivitystä 26. 5. 2020
Otsikossa mainitun ”Russellin paradoksin” ymmärtämiseksi on luettava (olisi jaksettava kahlata) ensimmäiset kahdeksan sivua Wittgenstein tutkielma II / kts. Pdf-esityksiä tulkinnasta, joka löytyy palkista ”Viimeisimmät artikkelit” – Etenkin luku 2. ”Tosiseikkojen logiikka”.
”Wir machen uns Bilder der Tatsachen”. (2.1)
”Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia”. (2.1)
M I T Ä teemme, kun ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” (2.1) ? – Ilmeisesti ”jotakin” uutta, ”jotakin” , mitä ei vielä ole ; mistään (logiikan) ”apteekin hyllyltä” valmiina noudettavaksi. – Mitä ovat ”tosiseikat” ?
”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus”. (1.1)
”Mikä on niin kuin se on – tosiseikka – on yksityisten asiaintilojen vallitsemista”. (2)
”Todellisuus on yksityisten asiaintilojen vallitsemista j a vallitsematta olemista. (Yksityisten asiaintilojen vallitsemista sanomme myös positiiviseksi tosiseikaksi, vallitsematta olemista negatiiviseksi tosiseikaksi.) (1.12 , 2.06)
”Todellisuuden kokonaisuus on maailma”. (2.063)
”Lause on todellisuuden malli”. (2.12)
”Lause on todellisuuden kuva. Lause on tietynlaiseksi kuvittelemamme todellisuuden malli”. (4.01)
Lukujen 1 – 2.1.1 ”avainlause” on (2.1). Se, että ”luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia” , osoittaa, on sen ilmaisu, että ”yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista – ”todellisuutta” (2.06) – esittäviä ”lauseita” ei vielä (todistettavasti) ole. Kysymys on siis vasta ”todellisuutta” / ”maailmaa” (2.063) esittävien ”lauseiden ”mahdollisuudesta”” , ja siksi ”logiikan avaruuteen sijoittuvien tosiseikkojen” (1.13) lähtökohta on ”kieli” , nimenomaan ”universaali – kieli” , kuten alaviitteessä 2 sanon. ”Jokaista ”u – kielen” sen ja sen asiaintilan esittävää – jo esittävää – ”lausetta” ” (1.13 , 2.021 – 2.0211 – 2.0212 , 2.024 , 2.221 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.064) onkin kohdeltava * ” todellisuuden kuvan” mahdollisuutena ” * . (1.13 , 2.0121 , sulkeissa oleva ”osa” , 3.12 + 3.14 + 4.06) *Tässä* ollaan ! Wittgensteinin ”maailman substanssiopin” ensimmäisessä, vain totuusteorian, siis korrespondenssiteorian määrittämässä ”vaiheessa” / ”kerroksessa” , jota luonnehtii ainoastaan korrespondenssiteorian ”pätevyydelle” välttämätön ”riippumattomuus” (4.061 , tästä ”luvuissa” 2.2 ja 2.2.1 , kts. ss. 11 – 14) , ja ”sen” asettamat * ”u – kielen” vielä ”vailla ”totuusehtoja”” olevat ”lauseet” * , joiden ! ’yhteys ”todellisuuteen” ’ , siis ”kuvana ”oleminen” ” O N edelleen osoitettava, että on kuten (2.16 , 2.161 , 2.17 , 2.18 , 4.022 , 4.03) sanovat. Se, että ”lauseiden ”totuusehtoja”” / ””ehtoja”” , jotka tekevät vasta ”lauseen esittämän sen ja sen asiaintilan” (2.221 , 4.031) vertaamisen ”todellisuuden” kanssa / suhteen mahdolliseksi, ei ole vielä ilmaistu, antaa aiheen alaviitteeseen 17 . SE , ETTÄ (yhdenkään) ”lauseen ’ yhteyttä ”todellisuuteen” ’ ” / ” ’ ”Kieltä” ’ ” – totuus – ja todistusteoreettisesti ”pätevää ”kieltä”” ( , ja siis ” ’ ”kieltä” ’ ” , jota Wittgensteinin ”perusajatus” (4.0312 + 4.128 + 6.4321) määrittää ) – EI ole vielä osoitettu, antaa puolestaan aiheen alaviitteeseen 4 , missä (hankalasti) esitän : ”Todellisuus” on (ensin) käsitettävä, että kysymykseen – ’ y h t e y s ! ”MIHIN” ’ voidaan vastata.
Siten Wittgensteinin teos alkaa johdonmukaisesti ! – Jos sen osoittaminen, että ”lause esittää sen ja sen asiaintilan” (2.221 , 4.031) niin, että ”sitä ja sitä asiaintilaa” on *mahdollista verrata* ”todellisuuteen” (2.222 – 2.223 – 2.224 – 2.225 , 3.04 , 3.05) , *JA osoittaa* ”sen ja sen asiaintilan yhtäpitävyys tai yhtäpitävyyden puute todellisuuden kanssa” (2.221 , 2.222 , 4.031) , edellyttää ”lauseen ’ y h t e y d e n ”todellisuuteen” ’ ” / ”jonkin yhteisen todellisuuden kanssa” (2.16 – 2.17 , 2.18 , 4.022 , 4.03) osoittamista, NIIN ! ”T O D E L L I S U U S” O N KÄSITETTÄVÄ . – Sanomattakin selvää, että ”lauseella ’yhteys ”todellisuuteen” ’ ” on yhtäkuin, merkitsee samaa kuin ”lause ”todellisuuden kuva”” !
”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus”. (1.1)
”Mikä on niin kuin se on – tosiseikka – on yksityisten asiaintilojen vallitsemista”. (2)
”Todellisuus on yksityisten asiaintilojen vallitsemista j a vallitsematta olemista. (Yksityisten asiaintilojen vallitsemista sanomme myös positiiviseksi tosiseikaksi, vallitsematta olemista negatiiviseksi tosiseikaksi.) (1.12 , 2.06)
”Todellisuuden kokonaisuus on maailma”. (2.063)
Toisin sanoen, JOS ”todellisuutta” esittäviä ”lauseita” / * ”todellisuuden kuvia” * on (olemassa) – voidaan osoittaa olevan (olemassa) , samalla *niiden* ”piiri rajaamalla” / ! ( kts. ps. ) – NIIN *”lauseet”* ovat ”tosien ”positiivisten tosiseikkojen”” , kuten ”Suomi on tasavalta” ja ”tosien ”negatiivisten tosiseikkojen”” , kuten ”Suomi ei ole kuningaskunta” ilmaisuja. – Ja sivumennen sanottuna, se että ”maailma ei ole olioiden kokonaisuus” (1.1) johtuu siitä ”oliot” muodostavat ”sen” / ”substanssin” (2.021 – 2.0211 – 2.0212 – 2.022 , 3.203 , 3.22 , 3.3) / perustan ETTÄ ”maailma” ylipäätään ”on (olemassa)” meille ihmisille – ”tekoälylle” – käsitettävässä ”muodossa”. ( – Emmehän ! / ”Gott sei Dank” elä ”jatkuvassa alkuräjähdyksen” ja / tai ”kosmisen inflaation” ? tilassakaan. )
Ps. * ”Todellisuuden kuvia ”on”” * (olemassa) kuitenkin juuri siksi ! , ETTEI # * niiden * ”piirin rajaaminen” o n n i s t u # . (1.13 , 2.141 , 3 , 3.12 , 3.14 , ! 3.42 , 3.5 , 4 , 4.01 , 4.0312 , 4.06 , ! 4.0641 , 4.128 , # 5.47 # , 6.4321 , 6 . 4 4 , 6.45 ← ! (3.42 + 4.0641) , 6.522)
