Artikkeleihin muutoksia, enemmän tai vähemmän. Niitä selventäen / ! lyhentäen.

Lähtökohta Tractatus Logico-Philosophicuksen ihmeelliseen maailmaan.

Tractatuksen pykälien, kuten sen lauseita kutsun, alleviivaukset, painotukset ja mahdolliset v ä l i lyön-nit minun. Jos kursiivit minun, sanon sen. Välilyöntien osalta mainitsen, mikäli ne Wittgensteinin. Esipu-heen alleviivaukset minun. Tractatuksen pykäliä en esitä aina kokonaisuudessaan, tämä käy ilmi pykä-län esitystavasta, so. ”.. xxxxxx xxxx ..”. – Sanottakoon vielä, että silloin tällöin yhdistelen osia pykälistä, asiayhteyden (mielestäni) salliessa. ”Yhdistelyt” tietenkin ilmoitan. Ei vain +-merkillä, vaan myös sanal-lisesti. – Ja tietenkin, Tractatuksen pykäliin viittaan numeroillaan. Alleviivaten, mahdollisesti painottaen, lainattua pykälää vastaavan numeron mikäli viittaan useampiin Tractatuksen lauseisiin.

Tractatus Logico-Philosophicus / Ludwig Wittgenstein.

Miksi Loogis-filosofisen tutkielman tavoite on se, mikä se on (Esipuhe ja (4.112 , 4.114)) ?

”.. Siten kirja pyrkii vetämään rajan ajattelulle tai pikemminkin  –  ei ajattelulle, vaan ajatusten ilmaisemi-selle. Vetääksemme ajattelulle rajan, meidän olisi näet voitava ajatella tämän rajan molemmat puolet (joten meidän olisi voitava ajatella, mitä ei voida ajatella). Raja voidaan sen tähden vetää vain kielessä, ja mikä jää rajan tuolle puolen tulee olemaan yksinkertaisesti mielettömyyttä. ..”. (Esipuheesta kolmas ja neljäs kappale.)

”Filosofian päämääränä on ajatusten looginen selventäminen. Filosofia ei ole mikään oppi, vaan tietyn-laista toimintaa. Filosofinen teos koostuu olennaisesti selvennyksistä. Filosofian tuloksena eivät ole ”fi-losofiset lauseet” , vaan lauseiden selventyminen. Filosofian tulee selventää ja tarkasti rajata ajatukset, jotka muuten ovat ikään kuin sameita ja hämäriä”. (4.112 , painotetun alleviivaus jatkuu (4.114))

”Sen tulee rajata ajateltavissa oleva ja samalla se, mitä ei voida ajatella. Sen tulee rajata ajattelumah-dottomuudet sisältä päin rajaamalla ajattelumahdollisuuksien piiri”. (4.114)

Lyhyt, napakka vastaus saattaa olla osuvin. Tällä kertaa se on – Russellin paradoksi.

Paitsi, että esittää esipuheessa kirjansa tavoitteen, Wittgenstein kiittää Gottlob Fregeä ja Bertnard Rus-sellia: ”.. monista ajatuksieni virikkeistä olen kiitollisuudenvelassa Fregen suurenmoisille teoksille ja ys-täväni Mr. Bertnard Russellin kirjoituksille. ..” (Esipuhe).

Gottlob Fregen pyrkimys määritellä matematiikan ja logiikan peruskäsitteet, luoda perusta, sekä pa-lauttaa matematiikka logiikkaan epäonnistui. Bertnard Russell osoitti Fregen päättelyssä virheen. Tämä, sittemmin Russellin paradoksin nimellä tunnettu, vuonna 1901. Kymmenen vuotta ennen kuin Ludwig Wittgenstein saapui Englantiin, Cambridgen yliopistoon Russellin oppilaaksi ja työtoveriksi.

Russellin paradoksia en ala selittämään, se ei ole Tractatuksen tavoitteen merkityksen ymmärtämisen kannalta olennainen. Se mihin ”.. kirja pyrkii ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)) on jo sinänsä, itsenäisesti miele-käs. Logiikan ”graalin maljan” tavoittelua. – Kuitenkin pari linkkiä (ko. paradoksista) alla:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_paradoksi

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:russellin_paradoksi

Russellin paradoksi, sen ratkaisu, katoaminen ”.. Hiermit erledigt sich Russells Paradox”. (3.332 , 3.332), on siis yksi Tractatuksen päämotiiveista.

Wittgenstein näyttää tulkitsevan Russellin paradoksia, sen johtopäätösta, suoraviivaisesti. Hän menee suoraan oleelliseen: Yhdenkään lauseen ei voi enää sanoa olevan ristiriidattomasti ja todistettavasti tosi tai epätosi.  –  ”Totta tai epätotta”, (ehkä) ne ”kolme sanaa” Loogis-filosofisen tutkielman motossa.

M o t t o: . . . und alles, was man weiss, nicht bloss rauschen und brausen gehört hat, lässt sich in drei Worten sagen. – KÜRNBERGER.

Mikä on sitten Loogis-filosofisen tutkielman tavoite? – Mihin ”.. kirja pyrkii ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)) ?

Olkootkin, että Wittgensteinin ”.. teos on erittäin vaikeatajuinen ..” (Ote Georg Henrik von Wrightin saa-tesanoista / x), niin hämmästyttävää on Wittgensteinin esipuheessa mainitseman teoksensa tavoitteen huomiotta jättäminen. Sen yksinkertaisen kysymyksen – ”mitä ovat ”ajatukset””? – esittämättä jättämi-nen. ”Ajatuksien”, joiden ”ilmaisemiselle kirja pyrkii vetämään rajan” (Esipuhe).

(Itsellänikin meni pitkään ennen kuin ymmärsin tarttua esipuheen, ja pykälien 4.112 , 4.114, täkyyn.)

Olennainen ”ajatuksien” merkityksestä selviää vain ! neljän pykälän avulla. Ne ovat alla olevassa esittä-misjärjestyksessään – 3 , 4 , 4.06 ja 2.06.

”Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia”. (3)

”Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet”. (4)

”Vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia”. (4.06)

”Todellisuus on yksityisten asiaintilojen vallitsemista ja vallitsematta olemista. (Yksityisten asiaintilojen vallitsemista sanomme myös positiiviseksi tosiseikaksi, vallitsematta olemista negatiiviseksi tosiseikak-si.)”. (2.06)

Kun esitettyjä pykäliä tutkii seuraavalla tavalla – (2.06 ← (3 , 4) → 4.06) – yhdessä, ja yhdistellen, saa-daan: ”Ajatuksia ovat .. lauseet, jotka .. voivat olla tosia tai epätosia” (2.06 ← 3 → (4 + 4.06, pykälien osia yhdistetty.)).

Se, että loogisesti oikein muodostetut, pätevät lauseet – ”.. mielekkäät lauseet .. – .. ovat todellisuuden kuvia ..” (2.06 → 3 ← (4 + 4.06, osia pykälistä yhdistetty.)) ilmaiseekin pykälän 3 merkityksen: ”Tosiseik-kojen loogiset kuvat ..” ovat nimenomaan lauseita, joiden totuus tai epätotuus on mahdollinen. ”Ajatuk-sia” määrittää (niiden) totuuden tai epätotuuden mahdollisuus.

Toisin sanoen Loogis-filosofisen tutkielman tavoite on esitettävissä seuraavalla, (kauniisti) yksinkertai-sella, tavalla –

”.. kirja pyrkii vetämään rajan .. / mahdollisesti tosien tai epätosien lauseiden / ilmaisemiselle .. kielessä .. sisältä päin ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114, osia esipuheesta ja pykälästä 4.114 yhdistetty.).

”Ajatukset” korvaava – (2.06 ← (3 , 4) → 4.06) – ilmaisu on esitetty siis merkkien ”/ .. / ” välissä. Ilmaisu ”mahdollisesti tosien tai epätosien” tulee tosin korvata ilmaisulla ”todeksi tai epätodeksi todistettavissa olevien” (4.1 , 4.21 , 4.25 , 5.01). – Siitä miksi ”.. kielessä .. sisältä päin ..” tuonnempana.

Sen, että Wittgenstein puhuu ”ajatusten ilmaisemisesta kielessä” (Esipuhe) ymmärrän niin, että ”ajatuk-set” / mahdollisesti, viime kädessä todistettavasti, todet tai epätodet lauseet on ! ensin tehtävä kielessä ! soveltamalla jotakin totuusteoriaa – Tractatuksen tapauksessa ”totuuden” korrespondenssiteoriaa (2.21 , 2.221 , 2.222 , 2.223 , 4.01 , 4.031) – kieleen, universaali-kieleen (jossa periaatteessa kaikki mahdollinen on (oltava) sanottavissa). Se, että ensin ohje, totuusteoreettinen resepti ”ajatusten” tekemiseksi syystä, että vielä .. enää ei / Russellin paradoksi(n johtopäätös) ole yhtäkään loogisesti, totuusarvojensa (mah-dollisuuden) suhteen, oikein muodostettua lausetta.

Entä sitten, se toinen yksinkertainen kysymys: Mitä merkitsee – ”.. kirja pyrkii vetämään rajan .. ajatus-ten ilmaisemiselle .. kielessä ..” (Esipuhe, (4.112 , 4.114)) ?

Vastaus toiseen Tractatuksen tavoitteen asettamaan kysymykseen littyy edellä mainittuun ohjeeseen ”ajatusten” tekemisestä. Siihen, että korrespondenssiteorian soveltaminen – soveltamisen perustana olevaan (2.021 , 4.2211) – universaali-kieleen (2.0124 , 3.203 , 3.3 , 4.031 , 4.064) ilmaisee, n ä y t t ä ä (4.1212) kyllä miten loogisesti oikein muodostetut lauseet tehdään; o s o i t t a e n (kuitenkin) samalla sen, että loogisesti oikein muodostettuja, so. todistettavasti tosia tai epätosia, lauseita ”.. ei voi sanoa .. ilmaista ..” (2.18 , 4.12 , 4.121 , 4.1212 + 6.522 , 4.128 , 6.44, osia pykälistä yhdistetty).

Näin Tractatuksen tavoite ei voi toteutua siinä (logiikan ”graalin maljan”) merkityksessä, että olisi mah-dollista ilmaista, johtaa jollakin logiikan (yleisellä) menetelmällä ”.. etukäteen .. yhdellä kertaa ..” (5.47) kaikki ne lauseet, joiden totuus tai epätotuus on todistettavasti mahdollinen. Tämä Wittgensteinin ”pe-rusajatus”, vrt. Entscheidungsproblem / https://simple.wikipedia.org/wiki/Entscheidungsproblem –

”.. Perusajatukseni on .. että mikään ei voi edustaa tosiseikkojen logiikkaa”. (1.13 , 2.06 , 2.1 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.0312 , 4.06 , 4.128 , 6.4321, osia pykälistä 3.12 ja 3.14 luetaan yhdessä.)

on käsitykseni, tulkintani ydin Loogis-filosofisesta tutkielmasta, Wittgensteinin kielen ja todellisuuden totuus- ja todistusteoreettista suhdetta esittävästä kuvateoriasta

Korrespondenssiteorian logiikasta seuraava ohje* ”ajatusten” tekemiselle on sellainen, että se* estää ”ajatusten” kokonaisuuden ilmaisemisen a priori millään logiikan (yleisellä) menetelmällä. Ja juuri tämä totuusteorian logiikasta seuraava ”kielto” osoittaa korrespondenssiteorian logiikan ! pätevyyden (onto-logisen) realismin totuusteoriana, kuin myös sen, että ”.. Russellin paradoksi raukeaa” (3.332 , 3.333).

Voikin sanoa, että Wittgenstein asettaa teoksensa esipuheessa tavoitteen, jonka tietää olevan lopun perin, loppuun asti, mahdottoman toteuttaa

Tosiseikat kuuluvat kaikki vain tehtävään, eivät ratkaisuun”. (1.13 , 2.06 , 2.1 , 2.141 , 3.12 + 3.14 , 4.0312 , 4.06 , 4.1 , 4.128 , 6.4321 , 7)

Mitkä ovat askelmerkit, askel askeleelta – ”tikkaiden” (6.54) puola kerrallaan – Wittgensteinin ”perus-ajatukseen” (4.0312 , 4.128 , 6.4321)?

Jos yhdenkään lauseen ei voi enää, eikä ! vielä, sanoa olevan ristiriidattomasti ja todistettavasti tosi tai epätosi – yhtäkään loogisesti oikein muodostettua, tehtyä lausetta ei vielä ole – niin aluksi ..